Eräänä jouluna puolisoni meni hyvää hyvyyttään lainaamaan joulukuustamme koulun juhlaan. ”Eihän se siitä miksikään mene, tuon sen juhlan jälkeen takaisin”, hän vakuutti.
Kuusi tuli takaisin. Se pääsi autotalliin odottamaan aatonaattoa vedellä täytetyssä jalassaan.
Jäi vain ottamatta huomioon, että autotallissa vesi jäätyy. Kuusi ei tykännyt siitä, että se ei pariin päivään saanut vettä.
Aattona istuin olohuoneen sohvalla ja itkeä tihrustin samaan tahtiin, kun neulaset ropisivat lattialle.
Kun olimme vielä suhteellisen tuore pariskunta, ostin miehelleni joululahjaksi sormuksen – en kosiakseni, vaan ”ihan vain kiintymyksen osoituksena”.
Sukulaisten kanssa vietetyn jouluaaton tunnelma viileni, kun lahjoja alettiin avata. Anoppini oli jostain syystä tulkinnut sormuspaketin olevan hänelle. Avattuaan sen, hän hihkui ilosta, vaikka rinkula oli jykevää miesten mallia. Kiirehdin korjaamaan erhettä, ja siinä samassa puolisoni ahdistui silminnähden – luuli sitä kihlasormukseksi.
Asiaa selviteltiin illan aikana sukulaisilta piilossa: minä syvästi loukkaantuneena, mies järkyttyneenä kokemastaan traumasta.
Viime vuonna veljeni perheineen ajeli joulunviettoon luoksemme pääkaupunkiseudulta. Ei sitten mitään stressiä, hankit vain tarpeeksi ison ja laadukkaan kinkun, se riittää, oli veljeni muistuttanut monta kertaa.
Joulunalusaika oli ollut hektinen. Aatonaattona ryntäilin kaupasta toiseen etsien tuoretta, ei umpijäässä olevaa, joulupöydän kuningasta. Turhaan.
Heti perille saavuttuaan veljeni totesi suutaan maiskutellen, että eiköhän aleta saman tien kinkun paistoon. Joo, tai siis niitä on kaksi, sellaisia vähän pienempiä, luuttomia, varmasti aivan hyviä ovat, sopersin.
Seurasi pitkä hiljaisuus ja epäuskoinen parahdus: "Miten joku voi unohtaa joulukinkun?!"
Vaikka nämä tositarinat tuntuivat siinä hetkessä täydellisiltä katastrofeilta, ovat ne niitä joulumuistoja, jotka elävät kirkkaimpina vuodesta toiseen. Niitä muistellaan nyt makeasti nauraen.
Kun tänä jouluna olen todennäköisesti taas jossain kohtaa myrskyn silmässä, aion suhtautua tilanteeseen huumorilla heti kättelyssä.
Iloista joulua!