Suvussani on viime vuosina vietetty monia hautajaisia. Toiset poismenneistä on laskettu maahan arkussa, toiset uurnassa.
Erään sukulaiseni uurna laskettiin vuosi sitten Viirinkankaan hautausmaan uurnalehtoon. Siellä hänestä muistuttaa vain yksinkertainen nimilaatta alueen yhteisessä muistokivessä.
Näin toimittiin vainajan toivomuksesta. Hän ei halunnut omaa hautapaikkaa, koska ei halunnut jättää haudan hoitamista kenenkään huoleksi.
Pääkaupunkiseudulla jo valtaosa vainajista tuhkataan, ja tuhkaus on yleistynyt myös Pohjois-Suomessa. Lapissa tuhkausten määrään vaikuttaa se, että lähin krematorio on Oulussa. Pitkä matka tuo käytännön haasteita ja kasvattaa kustannuksia. Lisäksi uurnaa voi joutua odottamaan viikkoja, koska tuhkauksia on Oulussa jonoksi asti.
Rovaniemellä on keskusteltu krematorion rakentamisesta pitkään, ja seurakunta on tehnyt asiasta ainakin kaksi selvitystä. Aiemmin on näyttänyt siltä, että krematorio tulee liian kalliiksi. Parin viime vuoden aikana tilanne on muuttunut ja krematorion rakentamiseen liittyvät taloudelliset riskit ovat pienentyneet.
Ensi vuonna krematoriota aletaan vihdoin toden teolla suunnitella. Siitä päätti kirkkovaltuusto keskiviikkona, kun se äänestyksen tuloksena myönsi rahat krematorion suunnitteluun.
Mitä useampi sukulaiseni on kuollut, sitä paremmin olen alkanut ymmärtää, ettei kiveen hakatuilla kirjaimilla ole merkitystä. Poismenneet elävät muistoissamme ilman hautakiviäkin. Itsekään en kiveä tahdo.
Luulen, että tulevaisuudessa yhä useammat ajattelevat näin. Hautauskulttuuri muuttuu ja tuhkaukset yleistyvät entisestään. Sen vuoksi myös Rovaniemelle tarvitaan krematorio. Se on päivän selvää.