Sitä tuntee saavuttaneensa jotakin, kun tuntematon herrasmies moittii kadulla takalistoni olevan niin leveä, ettei kukaan muu mahdu vieressä kulkemaan.
Vuosirenkaita on tosiaan ajan saatossa alkanut kertyä muuallekin kuin osoitettuun paikkaan. Ja sen ovat huomanneet muutkin. Suoraa palautetta painostani on tullut sekä ulkopuolisilta että tutuilta, useimmiten yllättäen ja pyytämättä. Selkävekkejä on nipistelty ja ihmetelty, että mistäs ne nämä ovat ilmestyneet, kun ei sinulla tällaisia ole ennen ollut.
Eikä haittaisi yhtään, vaikka vähän laihtuisitkin, kun on päässyt tuota painoa kertymään. Ja onpas sinulla on paljon selluliittia!
Joo, kiitos kun muistutit.
Työskentelin aikoinaan digikuvapalvelussa, jossa työnkuvaani kuului muun muassa passikuvien räpsiminen. Työssäni sain kuulla päivittäin, kun ihmiset haukkuivat omatoimisesti itse itseään minulle, täysin tuntemattomalle ihmiselle.
Ennen kuin olin edes kameraan ehtinyt tarttua, asiakkaat ilmoittivat, että epäonnistuvat kuvissa aina tai pohtivat puolitosissaan, mahtavatko kuvauslaitteet mennä heidän ulkonäkönsä takia rikki. Monet pahoittelivat olemustaan heti, kun olivat astuneet kynnyksen yli liikkeeseen sisään.
Kuvauksen jälkeen kävimme usein yhdessä otoksia läpi. Silloin oman ulkonäön läpipuinti alkoi uudestaan: näytänpä vanhalta, rumalta, lihavalta, ryppyiseltä.
Minua ihmetytti asiakkaiden armottomuus itseään kohtaan. Mistä ihmeestä tarve pahoitella omaa ulkonäköään kumpuaa?
Enpä ihmettele enää, kun olen itsekin saanut osakseni tarpeetonta arvostelua. Ulkopuolelta saatu palaute vaikuttaa siihen, mihin asioihin alamme itsessämme kiinnittää huomiota. Ulkonäöstä huomauttelu vihlaisee kipeästi, ja moni alkaa suojautua haukkumalla itse itseään, ennen kuin kukaan muu ehtii ensin. Faktat pöytään, ettei kukaan vain luule, etten ole asiasta itse tietoinen.
Olen huomannut tekeväni sitä nykyään myös itse: tuon avoimesti ympäröiville ihmisille tiedoksi, että tarakalle on kertynyt kilokaupalla tavaraa ja uimarengas vähän päässyt paisumaan. Hyllyttelen alleja ja nauran päälle, katsokaa nyt näitä. Tilanne on kiusallinen kaikille, mutta eipähän pääse kukaan yllättämään.
Lihominen ei ole aina omasta tahdosta kiinni. Ei myöskään laihtuminen, eivätkä rypyt. Koskaan ei voi tietää, mitä ihmisen ulkoisten muutosten taustalla on. Äkillisesti lihonut tai laihtunut on voinut sairastua tai kohdata elämässään jotain, joka on johtanut ulkonäön muutoksiin. Kepeäksi kehuksi tarkoitettu kommentti laihtumisesta voi tuntua pahalta siinä missä ylipainostakin huomauttaminen, vaikka laihtumista pidetäänkin yleisesti ottaen tavoiteltavana asiana.
Ulkonäköön liittyvät mielipiteet ja mieltymykset ovat sallittuja. Törkyturvat voisivat kuitenkin miettiä, tarvitseeko kaikkea sanoa ääneen. Luuleeko joku oikeasti tekevänsä toiselle palveluksen vatsamakkaraa tökkimällä?
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.