Voi, kuinka keväällä suunnittelinkaan, mitä kaikkea alan Rovaniemellä kesäpäivien ratoksi harrastamaan. Sillä lailla ihan pienesti vain, koska olen oppinut, että liikaa ei saa haalia, eikä tavattoman suuria tavoitteita asettaa, ettei uuvahda ennen alkujaan.
Aioin käydä ainakin suunnistamassa, hankkia edullisen salikortin, pyöräillä työmatkat ja kokeilla puistojumppaa. Sillä lailla ihan pienesti, ettei heti uuvahda. Toistaiseksi olen edelleen aikomuksen tasolla, paitsi pyöräillyt olen aina kun vain säät ovat antaneet myöten.
Heinäkuussa päätin opetella seisomaan käsilläni. Olen kyllä telinevoimisteluaikoinani ollut siinä ihan etevä, mutta sittemmin taito on päässyt rapistumaan. Ensimmäisellä yrityksellä luulin käsilläseisonnan luonnistuvan ihan mallikkaasti, mutta videomuotoinen todistusaineisto osoitti myöhemmin, että suoritukseni muistuttivat lähinnä aasinpotkuja.
Puhumattakaan siitä, että olin koitoksen jäljiltä monta viikkoa niin jumissa, että uutta harjoituskierrosta uskalsi suunnitella vasta viikkoja myöhemmin.
Yllättäen kulman takaa elokuu kaartoi eteen. Se tuntuu ainakin henkisesti tarkoittavan sitä, että kesä on ohi. Koulut alkavat pääsääntöisesti ensi viikolla ja säätkin sopivasti viilenivät, kun kuu vaihtui toiseen. Tässä voikin sitten pikkuhiljaa alkaa tutkailemaan kiinnostavia talvilajeja. Elvyttäisikö sitä hiihtoinnon vai opettelisiko vihdoin lumilautailemaan?
Tulevat viikot näyttävät, tulisiko minusta sittenkin penkkiurheilija. Jalkapallon EM-kisat menivät osaltani vähän sinne penkin alle, kun suosikkini Espanja tippui kisoista jo ennen aikojaan. Tällä viikolla startanneiden olympialaisten suhteen olin aluksi toiveikas, kunnes ymmärsin, että suorat lähetykset tulevat luonnollisesti keskellä yötä. Nähtäväksi jää, miten uusinnat ja sosiaalinen media sopivat yhteen.