Rovaniemen kaupungilla on asukastupa Kauppatorin laidalla. Siellä kaupunki kohtaa asukkaitaan ja edistää demokratiaa.
Ohjelmaa ja osallistujia on paljon, mutta suurimman kävijäpiikin saavat aikaan ruokalahjoitukset. Tuvan esimiehen Maarit Alikosken mukaan ruokajakelu sopii toimintaan oikein hyvin. Moni tarvitsee ilmaista ruokaa, mutta ruoka myös tuo ihmiset kohtaamaan toisiaan.
Keskustelin Alikosken kanssa asiasta pitkään, ja välillä minun piti mielessäni tarkistaa hänen toimenkuvansa. Alikoski on kaupungin asukasasiamies, jonka työtä on muun muassa lähidemokratian edistäminen. Mutta minä haastattelin häntä ruoasta, en aluelautakuntien kokouspöytäkirjoista!
Miksi asukastyössä ylipäätään annetaan ruoka-apua? Jos tarve on suuri, eikö se kuuluisi tulevien sote-alueiden työksi?
Hyvä ja ylevä ajatus, Alikoski vastaa. Sote-uudistus keskittyy kuitenkin perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon.
Epäilen. Ei kai sosiaalipuolta kokonaan unohdeta?
"Eipä sitä ole paljon julkisessa keskustelussa kuulunut", Alikoski sanoo.
Meidän järjestäytynyt yhteiskuntamme ei muodosta yhtenäistä tukiverkkoa, vaan pikemminkin puun, jossa kansalaisen pitää löytää oikealle oksalle. Tai kerrostalon, jossa voi kolkuttaa vain yhtä ovea kerrallaan.
Vastapainoksi on syntynyt käsite "matala kynnys", jonka ensisijainen tavoite on kohdata ihminen. Alkuun matalan kynnyksen toimintaa tekivät lähinnä yhdistykset, nyt enenevästi myös kunnat.
Rovaniemen kaupungin asukastyö sisältää paljon matalan kynnyksen elementtejä ja perinteisen byrokratian purkamista. Esimerkiksi Kauppatorin asukastupa on sellainen työllistämisen, osallistamisen ja hyvinvoinnin edistämisen keskus, että sitä on vaikea lehtijutussa selittää. Se on toimittajan ongelma aina, kun joku tekee jotain uutta ja erilaista.
Asukastuvan lisäksi Rovaniemen kaupunki osallistuu ruoka-apuun lahjoittamalla ylijäävää kouluruokaa vapaaehtoistoimijoiden jaettavaksi. Lisäksi meillä on ainakin 6–7 muuta ruoka-avun jakajaa. Lahjoituksista iso osa taas tulee täkäläisiltä ruokakaupoilta. Maarit Alikosken mukaan tällä määrällä Rovaniemi erottuu edukseen kokoistensa kaupunkien joukossa.
Toistaiseksi ruoka-apua antavat tahot toimivat Rovaniemellä pääasiassa erikseen. Tiedonvaihtoa olisi varmasti syytä lisätä, mutta toimintojen yhdistämiseen ei liene tarvetta. Pienten ja ketterien toimijoiden verkosto on varmasti tarkoituksenmukaisempi kuin hassu ideani siitä, että ruoka-apu voisi kuulua sote-alueiden toimenkuvaan.