Viime lokakuussa sain vihdoin tehtyä retken, joka oli ollut aikomisen asteella jo pitkään. Retki suuntautui 347 metrin korkeuteen Käyrästunturin huipulle.
Käyrästunturilla käynti tuntui tärkeältä muun muassa sen takia, että kyseessä on Rovaniemen ainoa tunturi. Käyrästunturin huiputtaminen tuntui ikään kuin kuuluvan asiaan, jos on asunut Rovaniemellä jo kolmekymmentä vuotta.
Käyrästunturin lisäksi mieltäni on painanut pari muutakin käymätöntä luontokohdetta. Ensimmäinen niistä on Auttiköngäs, joka on Suomen komeimpia putouksia. Sinnekään en ole saanut lähdettyä, vaikka ajomatkaa kaupungista tulee vain tunnin verran.
Toinen kohde on vielä lähempänä kaupunkia. Vain parinkymmenen kilometrin päässä Rautiosaaressa on toistakymmentä hiidenkirnua, jotka ovat syntyneet yli 10 000 vuotta sitten jääkauden päättyessä. Melkein nolottaa tunnustaa, että en ole koskaan käynyt katsomassa näitä luonnon luomuksia, vaikka ne ovat valtakunnallisestikin tunnettuja. Yksi Rautiosaaren hiidenkirnuista on Suomen suurin.
Työkavereiden kanssa jutellessani huomasin, että käymättömien paikkojen lista ei lopu tähän.
En ole koskaan käynyt esimerkiksi Santavaarassa Kuninkaanlaavulla, josta kuulemma avautuu huikea maisema Ounasjoelle. Myös Syväsenvaaran näkötorni on käymättä, koska sen olemassaolosta en ole tiennytkään.
Myös työkavereilla oli puutteita Rovaniemi-sivistyksessään. Eräs heistä tunnusti, ettei ole koskaan käynyt Pöyliövaarassa, vaikka se sentään on aivan kaupungin kupeessa.
Positiivisesti ajateltuna on hienoa, että kotikaupungissa riittää aina vain uutta nähtävää ja koettavaa. Mitä kaikkea Rovaniemi tarjoaakaan luonnossa liikkuvalle, se selviää vaikkapa Etiäinen.fi-nettisivustolta. Sitä kannattaa vilkaista, kun miettii tekemistä lomalle tai vapaapäiville.