Vain harvaan asiaan suhtaudutaan Suomessa yhtä kaksinaamaisesti kuin vanhustenhoitoon. Tämä tuli jälleen esille, kun Valvira ilmoitti sulkevansa Esperi Caren hoivakodin Kristiinankaupungissa lukuisten epäkohtien vuoksi.
Sekä valtion että kuntatason päättäjät puhuvat kauniisti jokaisen vanhuksen oikeudesta hyvään ja ihmisarvoiseen hoitoon. Samaan aikaan he tekevät budjetteja, jotka pakottavat järjestämään vanhusten hoivapalvelut mahdollisimman halvalla. Kilpailutuksessa raha ratkaisee.
On päivänselvää, että kilpailutus vaikuttaa hoivan tasoon. Yritysten tarkoituksena on tuottaa voittoa, ja siksi kustannukset täytyy miminoida. Hoivapalveluissa tämä tarkoittaa mahdollisimman pieniä henkilöstökustannuksia, joihin pyritään näköjään myös epärehellisin ja moraalittomin keinoin.
Esperi Caren toimitusjohtaja pahoitteli Kristiinankaupungin tapahtumia muun muassa niin, ettei yhtiössä oltu kuultu "hiljaisia viestejä". Sama koskee päättäjiä: he eivät ole halunneet kuulla viestejä, jotka kertovat vanhustenhoidon tilasta Suomessa.
Yksi tällainen viesti on viime vuonna ilmestynyt tutkimusraportti, jossa vertaillaan vanhusten parissa tehtävän hoivatyön olosuhteita Pohjoismaissa. Tutkimus perustuu kahteen kyselyyn, joista ensimmäinen on tehty vuonna 2005 ja toinen vuonna 2015.
Tutkimuksen mukaan suomalainen vanhustyö on kymmenen vuoden aikana mennyt pääosin huonompaan suuntaan. Työmäärä ja työpaineet ovat kasvaneet, ja hoivatyön laatu on heikentynyt. Työnsä lopettamista vakavasti harkitsevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuhttps://www.lapinkansa.fi/uusirovaniemi/vanhukset-harhailivat-pakkasessa-rollaattorin-jalki-johdatti-naapurin-eksyneen-luo-3404014/nut.
Työntekijät ovat siis pakenemassa alalta, jossa työntekijöiden tarve tulevaisuudessa vain kasvaa. Tutkimuksessa tätä kuvataan syöksykierteeksi, joka on kyettävä oikaisemaan tai muuten koko vanhuspalvelujärjestelmä on vaarassa.
Suomessa varmasti on hyvää vanhustenhoitoa sekä julkisella että yksityisellä puolella. Vanhustenhoidossa on kuitenkin aivan liian paljon epäkohtia, joita ei ole haluttu korjata, vaikka niitä ovat tuoneet esille sekä vanhusten omaiset että alan työntekijät.
Epäkohdat johtuvat pääosin siitä, että vanhustenhoito yritetään järjestää liian vähällä rahalla. Tämä tulee esiin muun muassa niin, että myös muistisairaat pyritään hoitamaan viimeiseen saakka heidän kodeissaan, koska kotihoito on halvempaa kuin ympärivuorokautinen hoiva. Tämän ilmiön seurauksista kerrotaan tässä jutussa.
Kristiinankaupungin tapauksessa on se hyvä puoli, että se tuntuu avanneen tulpan: vanhustenhoidon ongelmista puhutaan nyt laajasti. Toivottavasti päättäjät tällä kertaa kuuntelevat, sillä vanhustenhoito tarvitsee ison rakenteellisen korjausliikkeen. Valvonnan lisääminen ei ongelmia poista.