Kolme asiaa saa vipinää suomalaisten verkkaiseen olemukseen: jääkiekon maailmanmestaruus, ilmaiset ämpärit ja muumimukit.
Viime torstaina nähtiin varsinainen kansanliike, kun Arabian ainutlaatuinen Muumin päivä -muki tuli myyntiin rajoitetusti yhdeksi päiväksi. Kivijalkaliikkeiden, muun muassa Napapiirin Iittala-myymälän edustalle kerääntyi satoja metrejä pitkiä jonoja. Vannoutuneimmat keräilijät olivat saapuneet kauppojen edustoille haahuileman jo aamuyön tunteina.
Mukia myyneet verkkokaupat menivät puolenyön jälkeen jumiin, kun hätähousut klikkailivat mukeja ostoskoreihin ja yrittivät maksaa ostoksiaan siinä onnistumatta.
Olen ehkä itse laiska, tylsä tai muuten vain elämän kyynistämä ankeuttaja, kun en saa muumihysteriasta kiinni. Torstaina nähty, kulutustavaran ympärille muodostunut härdelli jaksaa ihmetyttää, oli kyseessä sitten posliinimuki, muoviämpäri tai mikä tahansa tilpehööri.
Mukin aiheuttamaa ostohysteriaa enemmän minua kuitenkin tympäisi ilmiö, joka siitä seurasi. Kun joka puljusta oli mukit loppu, alkoi rahanahneiden seuraava vaihe, eli trokaaminen.
Osa ostaa mukeja puhtaasti keräilytarkoituksessa, yhden ehkä käyttömukiksi ja toisen keräilykappaleeksi. Osalle Tove Janssonin perinnöstä on tullut härski rahantekoväline. Silloin, kun yhtä mukia hamstrataan toistakymmentä kappaletta jälleenmyyntitarkoituksessa, on viattomasta keräilyharrastuksesta loikattu jo melkoinen harppaus ahneuden puolelle.
Muumimukeista on vuosien varrella tullut joillekin varteenotettava sijoituskohde. Tuotannosta poistuneiden mukien arvo vaihtelee muutaman kympin ja satojen eurojen välillä, harvinaisimpien keräilymukien hinnat hipovat tuhansia euroja.
Uusinta Muumin päivä -mukia on myyty verkon myyntipalstoilla parhaimmillaan yli kahdella tuhannella eurolla. Onko ostajalla kaikki muumit laaksossa, jos Thaimaassa halvalla tuotetusta teemamukista on valmis maksamaan tuhansia euroja?
Minultakin löytyy kaapista muumimukeja, koska ne ovat mielestäni somia. Ne eivät ole koskemattomina esillä vitriinissä, vaan huojuvissa pinoissa tiskikaapissa, kellastuneina ja naarmuuntuneina. Osa on ostettu jo valmiiksi kakkoslaatuna, tarrat ovat menneet pesuveden mukana jo aikapäiviä sitten.
Pinttyneestä mukiläjästäni löytyy myös (kuulemma) arvokkaat Nipsu- ja Uimahyppy-mukit, kahvin tummentamina ja lusikoiden raapimina. Siitä sain kerran moitteita: etkö tiedä, kuinka arvokkaita mukit ovat? Ei kai sinulla vain ole ne käytössä?
Vastaan olankohautuksella. Tiskikaapissani olisi potentiaalisesti yli sadan euron mukipotti, jos olisin vaalinut niitä sijoituskohteina. Minulla ei ole kuitenkaan aikomustakaan myydä niitä, koska olen alun perin hankkinut ne käyttöä varten.
Nopeimmat ja häikäilemättömimmät tekivät erikoismukilla varmasti hyvän tilin. Ehkä tämäkin kirjoitus on vain kateellisen panettelua, kun oma, satojen eurojen tienesti meni laiskuuttani sivusuun.
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.