Toi­mit­ta­jal­ta: Joko pelolla joh­ta­via pe­lot­taa? – Seu­raa­vak­si saattaa olla sinun vuorosi

Pelon ilmapiiri. Se on valinnut elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ja Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven johtamissa työyhteisöissä. Hieman aikaisemmin erityisesti seksuaalisesta häirinnästä, pelolla johtamista sekin, on nostettu tapetille yhdysvaltalaisohjaaja Harvey Weinstein ja tämän kotimainen kollega Lauri Törhönen .

Nämä ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Pelon ilmapiirissä eletään myös lukuisissa muissa työpaikoissa ja yhteisöissä, ihan tavallisissa konttoreissa ja kahvihuoneissa. On eletty iät ja ajat.

Kuinkahan moni johtaja on viimeaikaisia uutisia lukiessaan menettänyt yöunensa: onko seuraavaksi minun vuoroni? Toivottavasti.

"Jätetäänkö sinut huomioimatta, kun yrität kertoa mielipiteesi? Vähätelläänkö aikaansaannoksiasi?

Kiitos julkisuuden henkilöiden, pelolla johtamista on alettu pohtia myös tavallisten duunarien työpaikoilla. Se, että uskaltaa avata suunsa ja vaatia itselleen tai muille asiallista kohtelua työpaikalla, on varmasti entistä houkuttavampi ajatus monelle.

Jätetäänkö sinut huomioimatta, kun yrität kertoa mielipiteesi? Vähätelläänkö aikaansaannoksiasi? Jätetäänkö sinulle kertomatta asioita, jotka sinulla olisi oikeus tietää? Pyöritelläänkö silmiä, kun innostut? Naureskellaanko vaatteillesi? Lähennelläänkö sopimattomasti? Ehdotellaanko ”vitsailumielessä”?

Kaikkea tätä ja paljon muuta epäasiallista käytöstä tapahtuu työpaikoilla joka päivä.

On ihmetelty, miksi nyt esiin astuneet, jopa vuosia kärsineet ihmiset, eivät ole avanneet suutaan aikaisemmin. Syy lienee päivänselvä: on pelätty. Pelätty työpaikan, tulojen, oman aseman tai maineen menettämistä.

Erään tutkimuksen mukaan pelolla johtamiseen on tyypillisesti kolme suhtautumistapaa.

Tarkkailija on immuuni pelolle. Hän näkee muiden kärsimyksen, mutta ei ryhdy toimeen, koska hän itse pärjää: ”Asia ei koske minua henkilökohtaisesti.”

Lannistuja on suurin kärsijä. Hän väsyy, uupuu, ahdistuu ja jopa sairastuu. Pitkässä juoksussa kaltoinkohteluun alistuneen lannistujan valtaa viha ja katkeruus.

Selviytyjä tekee kaikkensa tilanteen muuttamiseksi, esimerkiksi avaa suunsa. Jos hänen toimiaan ei oteta vakavasti, eikä mikään muutu, selviytyjä lähtee, selviytyäkseen.

Vaikuttaa siltä, että yhä useammasta tarkkailijasta ja lannistujasta on alkanut kuoriutua selviytyjä. Pelottaako?

Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.

Ilmoita asiavirheestä