Pääsin keskiviikkona katsomaan RoKin Mestis-kauden avausottelua. Seuranani oli lapsikatras, joten tiesin, että matsin seuraaminen ei tulisi olemaan kovin intensiivistä. Eikä se sitä ollutkaan.
Piti komentaa ja kieltää: ei saa juosta portaissa, älä seiso kenenkään edessä, pipo päähän. Kesken pelin piti käyttää ipanoita vessassa, hakea juotavaa, pitää ketsupin mähmäämiä osittain syötyjä makkaroita käsissä ja avata pillimehuja. Lisäksi täytyi vastata lukuisia kertoja samoihin kysymyksiin: Miksi tuo kaatui? Miksi tuolla on raitapaita? Kuka teki maalin?
Mutta ei se haittaa. Vaikka lapset eivät jaksa seurata peliä kuin osan aikaa, on hienoa, että he ovat mukana. Ikävuosien karttuessa he kenties innostuvat ja kiinnostuvat enemmän. He ovat niitä potentiaalisia tulevaisuuden kiekkoilijoita, seura-aktiiveja (yhdestä sellaisesta juttu sivulla 4), maksavia katsojia ja sponsoreita.
Riemastuttavin hetki lasten kanssa jääkiekkomatseissa on aina erätauko ja jääkoneen tulo. Tälläkin kertaa koko lapsilauma liimautui pleksiin kiinni, kun pelaajat poistuivat kaukalosta ja jääkone rullasi sisään. Eräs lapsista tunsi kuskin nimeltä, ja tiedon levitessä raikuivat innostuneet Paavo, Paavo -huudot joka kerta, kun tämä Paavo kurvasi ohi.
Lapset vilkuttivat ja tuijottivat sankariaan herkeämättä. Miksi Paavo ei vilkuttanut takaisin?
Vinkki kiekkomatsien järjestäjille, jotta otteluissa olisi hauskempaa myös lapsilla: Paavolle, tai kuka sitä konetta kulloinkin ajaa, joka kerta joku rekvisiitta ylle. Siis prinsessakruunu, Batmanin viitta, Peppi Pitkätossun peruukki, Zorron naamio... Ehkä taustalle teemaan sopivaa musiikkia soimaan? Ja käsky vilkuttaa laidalla uskollisesti odottaville ihailijoille.
Tämän lehden sivulla 6 aloittaa uusi palsta, jossa Ounasvaaran Ahma pakinoi maailman ja Rovaniemen menosta varsin petomaiseen tyyliin. Eläimen pohdintoja ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta palautetta toki saa antaa – toimitamme postit Ounasvaaran metsiin.
(Huom! Ahman jupinat ilmestyvät verkkoon lauantaiaamuna.)