Puisilla dildoillaan maailmaa valloittava yrittäjä Tea Latvala muutti kesällä Rovaniemelle. Helsingin lisäksi muun muassa Miamissa ja Barcelonassa asunut uusrovaniemeläinen kertoo olevansa ällistynyt ja iloinen saamastaan vastaanotosta. Ihmisten avoimuus on ollut aseista riisuvaa, hän sanoo.
Olen kuullut, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yritykset palkkaavat kovin mielellään lappilaisia työntekijöitä, koska ”ne ovat niin mukavia ja rentoja tyyppejä”.
Kävin juuri Helsingissä. Kun kerroin eteläisessä Suomessa asuvalle ystävälleni junamatkastani Suomen halki, siitä, kuinka olin tutustunut erääseen mukavaan rouvaan, hän alkoi nauraa: ”Te olette just tuollaisia, te lappilaiset, heti höpöttämässä kaikkien kanssa!”
Lappilaisten avoimuutta , aitoutta tai lupsakkuutta kehuvat kommentit pysäyttävät minut joka kerta. Olemmeko me todella tuollaisia?
Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että lupsakoita on sekä etelässä että pohjoisessa. Etelän lupsakoilla on vain usein niin kamala kiire, ja paljon kaikenlaista tärkeää tekemistä, etteivät ne ehdi pysähtyä ”höpöttelemään”. Ne ovat aseistautuneet rakentamalla sosiaalisen suojamuurin, jonka turvassa voi kiiruhtaa rauhassa.
Kun etelän piilolupsakat tulevat Lappiin, ne rentoutuvat ja alkavat avautua, koska kiire ja stressi vähenevät – monestakin eri syystä: ruuhkattomuus, väen vähyys, hiljaisuus, kylmyys, pimeys, valo, luonto, muun muassa. Näistä samoista syistä johtuen Lapin lupsakat voivat rauhassa olla lupsakoita.
Mutta entäs sitten ne lappilaiset, jotka päätyvät ilahduttamaan mukavuudellaan etelän työnantajia? Mikä selittää niiden pysymisen aitoina ja lupsakoina?
En keksi muuta syytä kuin sinnikkyyden ja tiiviin yhteydenpidon pohjoisen hengenheimolaisiin. Nostan hattua noille yksilöille, jotka jaksavat taistella sosiaalista pääomaa verottavia ruuhka-Suomen vaaroja vastaan.
Tea Latvala on muuten lähtöisin Kurikasta. Hän kuuluu ihan varmasti eteläpohjalaisten lupsakoiden heimoon.