Toi­mit­ta­jal­ta: Eka­luok­ka­lai­se­na kar­ka­sin lii­kun­ta­tun­nil­ta metsään it­ke­mään, mutta opet­ta­jan an­siois­ta ra­kas­tuin myö­hem­min jää­kiek­koon

Ensimmäinen koululiikuntatuntini on jättänyt minuun ikuisen muistijäljen. Astelimme jonossa urheilukentälle opettelemaan yleisurheilulajeja. Suuri ja hieno urheilukenttä outoine suorituspaikkoineen sai ekaluokkalaisen ahdistumaan heti alkuunsa.

Oli pelottavaa, kun opettaja luetteli lajeja, joista minulla ei ollut muuta käsitystä kuin televisioruudussa nähtyjä välähdyksiä. En ollut koskaan kokeillut lajeista yhtäkään – juoksemista lukuun ottamatta. Maalaiskylässä asuvana liikuntaharrastukseni olivat siihen asti olleet pääasiassa pelloilla juoksemista, puissa kiipeilyä ja pulkkamäessä temuamista. Pelkäsin niin paljon, että karkasin läheiseen metsikköön itkemään.

Onneksi opettajani oli viisas ja mukava tyyppi. Trauma hälveni nopeasti. Sen jälkeen liikuntatunnit olivat parasta koulussa.

”Rakastin kyläkoulumme pihalla ollutta kaukaloa."

Rakastin kyläkoulumme pihalla ollutta jääkiekkokaukaloa. Syksyisin siinä pelattiin jalkapalloa, talvisin jääkiekkoa, ringetteä ja jopa luutapalloa, keväällä pesistä. Etenkin jääkiekon pelaamisesta tuli koko pienen koulun yhteinen juttu. Opettaja pelasi aina mukana; opetti, innosti ja kannusti.

Pelasimme kiekkoa kaikki välitunnit niin kauan kuin jäätä riitti. Parasta oli, kun opettaja antoi joskus pitää luistimet tunnilla jalassa, jotta ehdimme hyödyntää välitunnin maksimaalisesti. Joskus, kun pelit olivat oikein hyvässä vauhdissa, opettaja pitkitti välituntia – hörppäsi keittäjän kanssa toisetkin kupilliset kahvia ja soitti kelloa vasta varttia myöhemmin.

Keväthangilla suuntasimme koulun lähimetsään ja -pellolle leikkimään suksihippaa. Luistelutyyli opittiin siinä ihan huomaamatta. Se oli pelkkää hauskuutta.

Voi olla, että aika on kullannut muistot. Vaikka niin olisikin, ei sillä ole väliä, koska perusajatus liikunnasta ja liikkumisesta on pysynyt myönteisenä läpi elämän. Siitä on kiittäminen etenkin ala-asteen liikunnanopettajaani, jonka ”salaisuus” oli oikeanlainen asenne.

Myös Saaren koulun opettaja Elisa Juola lienee tuollainen opettaja. Hän pyrkii kehittämään koululiikuntaa oppilaita osallistavaan ja liikunnalliseen elämäntapaan kannustavaan suuntaan. Juttu aiheesta löytyy täältä .

Ilmoita asiavirheestä