Vuodesta toiseen joudutaan kirjoittamaan turhauttavan samanlaisia juttuja siitä, kuinka auto on törmännyt jalankulkijaan tai pyöräilijään. Yksi niistä voidaan lukea jälleen tästä Uudesta Rovaniemestä . Kylmän matemaattisesti ajateltuna polkeminen ja kävely ovat toki turvallisia liikkumisvaihtoehtoja Rovaniemellä. On kuitenkin mahdotonta mitata turhautumista ja pelkoa, jota pysähtymättä jättämään tottuneet autoilijat herättävät.
Kaikista tilastoista huolimatta, muutaman vaaratilanteen nähneenä ja kokeneena, on helppo samaistua ihmisiin, jotka eivät koe olaan turvalliseksi autojen seassa.
On banaalia rinnastaa liikennekulttuuri talouteen tai terrorismin uhkiin, mutta kaikissa kyse on luottamuksesta omaa ympäristöään kohtaan. Kun luottamus tai pelko vaikuttaa omaan toimintaan edes välillisesti, on sillä väistämättä myös pidemmälle vieviä vaikutuksia. Valitseeko itse pyörän vai lähteekö autolla? Uskaltaako lasta päästää pyörällä naapurustoa pidemmälle?
Toisin sanottuna, autoilijoiden huolellisuudella ja huomaavaisuudella on ihan todellisia vaikutuksia siihen, millaisena ihmiset kokevat liikkumisen omassa kaupungissaan ja miten he siellä liikkuvat. Ei ole myöskään mikään uutinen, että pyöräily tai käveleminen on myös kansanterveydellisesti huomattavasti autoilua kannattavampaa. Mutkat suoriksi: seuraavan kerran, kun muistat autoilijana lakisääteiset velvoitteesi antaa tilaa suojatien ylittävälle, olet myös ehkäisemässä lasten liikalihavuutta ja parannat kansanterveyttä.
Kairatien levennetyt kevyenliikenteenväylät ja korotettu Teerikadun risteys ovat pieniä ja oikeansuuntaisia askelia kaupungilta. Silti tuntuu, että muutama lisätöyssy, mahdolliset pihakatupätkät ja katujen kavennukset suojateiden kohdalta tekisivät Rovaniemestä hieman terveellisemmän kaupungin, myös pitkällä tähtäimellä.