Leena Talvensaari
Muutama vuosi sitten minulla oli komea, puolitoistametrinen limoviikuna, joka alkoi erään talven tullen pudottaa lehtiä. Kyse ei ollut normaalista talvilevosta, sillä pian limoviikuna oli miltei kalju.
Tarkempi tutkiminen osoitti, että limoviikunan lehtien alapinnalta löytyi runsaasti elämää. Ei auttanut muu, kuin kantaa kasvi biojäteroskikseen.
Limoviikunan kuolema oli kova paikka. Olin sen itse kasvattanut pistokkaasta ja tuntenut jonkinlaista ylpeyttä sitä katsellessani. Oli hienoa nähdä, kuinka oksista työntyi esiin aina vain uusia vaaleanvihreitä lehtiä ja kuinka oksat kasvoivat pituutta.
Limoviikuna ei ollut pelkkä viherkasvi – se oli arkinen elämän ihme olohuoneen nurkassa.
Kekkilän tekemän kyselyn mukaan suuri joukko suomalaisia tuntee juuri tähän aikaan vuodesta viherkaipuuta. Heillä on vahva tarve päästä työntämään sormensa pihamultaan, vaikka pihaa peittää vielä puolimetrinen hanki.
Onneksi kesän puutarhatöitä voi jo valmistella vaikkapa kylvämällä siemeniä. Niin tekee Noora Peltola , joka aikoo ensi kesänä kasvattaa ainakin chiliä, steviaa, purjoa, lehtikaalta ja tomaatteja. Peltola antaa vinkkejä muillekin kasvattajille täällä Itse tyydyn viherkasveihin ja kesäkukkiin parvekkeella. En tunne tarvetta päästä kuokkimaan pihaa, vaikka arvostan suuresti niitä, jotka kasvattavat omat yrttinsä ja juureksensa. Voin vain kuvitella, kuinka suurta tyydytystä tuottaa, kun saa tarjota itse kasvatettuja kasviksia ruokapöydässä.
Samaisessa Kekkilän kyselyssä kerrotaan, että monet viherpeukalot ovat perineet puutarhainnostuksen äidiltään. Minunkin äitini hoiti ahkerasti pihaansa ja hän piti myös viherkasveista.
Äitini kuoli viime vuonna ja häneltä jäi jälkeen juoru, josta olen juurruttanut pistokkaita ja istuttanut niitä multaan. On ollut hienoa nähdä, kuinka pistokkaat vahvistuvat ja kurkottavat kohti valoa. Kasvit sen opettavat: elämä jatkuu.