Niina Niemelä
Olen viime aikoina miettinyt kuolemista.
Elämän päättyminen ei enää ole samanlainen mysteeri kuin kauan sitten, mutta samalla tavalla se herättää surua, jopa suuttumusta ja vääryyden kokemisen tunnetta heissä, jotka ovat vainajan lähimmäisiä. Väittäisin, että surun ohella päällimmäinen ajatus on "miksi".
Vaikka tietäisin, että omaiseni on vakavasti sairas ja hänen kuolemansa olisi jollain tavalla odotettavaa, saattaisin kaivata silti selkeää syytä tapahtuneelle. Sen tietäminen auttaa hyväksynnässä ja surun käsittelyssä.
Sain erilaisen näkökulman kuolemiseen, kun kävin Lapin keskussairaalan patologian osastolla. Siellä tehdään arvokasta työtä. Patologin tai obduktioavustajan työ vaatii viileää suhtautumista kuolemaan. Kysymys ei ole kylmyydestä vainajaa tai omaisia kohtaan, vaan jaksamisesta työssä. Työhyvinvointi kärsii, jos kuolemaa miettii liikaa. Ammatti on sellainen, johon olisin liian herkkä, sillä antaisin toisten surun päästä ihoni alle.
Elokuvissa ruumishuone on karmiva paikka, jossa käydään vain ukonilmalla, näin yleistetysti kuvailtuna. Osastolla arveltiin, että sana ruumishuone - kuten kansa paikkaa nimittää - on jäänyt käyttöön ajasta, jolloin vainajia säilytettiin esimerkiksi kylän kirkon kellaritiloissa odottamassa hautaamista.
En ole aiemmin käynyt osastolla, joten lähdin juttukeikalle avoimin mielin. Tunnustuksena kirjoitettakoon, että moni ennakko-oletukseni sai paikalla lähtöpassit. Ajattelin, että henkilökunnan täytyy olla vakavamielistä, sillä kuolema on vakava asia, mutta ilokseni olin väärässä. Paikalla on oma musta huumorinsa, kuten monella muulla alalla. Huumori ei kuitenkaan liity vainajiin, joita kohdellaan aina kunnioituksella.
Tarinaa vierailusta osastolla löytyy lehden sivuilta.
Vanhassa kansanuskomuksessa vainaja kuljetetaan ulos kodistaan aina jalat edellä. Näin varmistetaan, että hänen sielunsa ei palaa vaeltamaan kotiin, vaan löytää rauhan.
Unohdin juttukeikallani kysyä, miten päin vainajat tuodaan patologian osastolle. Olisi kutkuttavaa tietää, näkyykö kansanuskomus nykypäivän sairaalamaailmassa.