Löysin psykoterapeutti Maaret Kallion mökin sängyn alta. Tai no, en onneksi Kalliota, vaan hänen kirjansa Voimana toivo.
En yleensä osta kirjoja, mutta tämän ostin toivottomuuden tunteiden aiheuttaman hetkellisen mielijohteen seurauksena.
Ärsyynnyin jo ensimmäisillä sivuilla. Väitin itselleni, että minua tuskastutti vain mediasta tutun psykoterapeutin verkkainen kieli, virkkeet kuin mietelauseet.
Laskin kirjan lattialle, kuin vahingossa tönäisin sängyn alle, muka unohdin.