Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

To­dis­tus­taak­ka on us­ko­vil­la

Olen samaa mieltä Kari Kannalan kanssa (LK 2.2.) siitä, että Jumalan olemassaolon todistaminen ei kuulu ateistille, vaan Jumalaan uskoville. Tällöinkin siinä tulee noudattaa tieteellisen tutkimuksen perusperiaatteita, kuten objektiivisuutta, kriittisyyttä ja avoimuutta eli sitä, että saatu tieto on perusteluineen kaikkien nähtävissä ja tarkastettavissa.

En väheksy uskoa Jumalaan, mutta jos edellä mainitut periaatteet hylätään, se merkitsee Jumalan ”piilottamista” tietämisen ulottumattomiin, eikä sillä siten tietoteoreettisesti ole mitään annettavaa.

Uskon vahvimmat puolet liittyvätkin etiikkaan – ihmisten välisiin suhteisiin,  kanssakäymiseen myös niiden suhteen, jotka kiistävät Jumalan olemassaolon tai eivät ota kantaa siihen. Mainitsen esimerkkinä Jeesuksen Vuorisaarnan ytimen: ”Se, minkä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää se heille.”

Etiikkaan liittyvä kristillisen uskon sanoma löytyy kaikista uskonnoista sisällöllisesti samanlaisena.

Pitää muistaa, että etiikkaan liittyvä kristillisen uskon sanoma löytyy kaikista uskonnoista sisällöllisesti samanlaisena ja tunnetaan myös laajalti käytännöllisen filosofian piiriin kuuluvana eettisenä periaatteena eri filosofian suunnissa, toki muunneltuna.

Jeesuksen Vuorisaarna ei ole ongelmaton. Ateistina ja uskonnottomana kysynkin, keihin Jeesuksen ydinsanoma kohdistuu? Niihin, jotka uskovat häneen vai myös niihin, jotka eivät jaa kristinuskon pelastussanomaa kokonaisuudessaan?

Jos Jeesus tarkoitti kyseisen toimintaohjeen vain häneen uskovia koskevaksi, se merkitsisi sitä, ettei Vuorisaarnan teksti ole universaali, kaikkia koskeva. Silloin kävisi niin, että uskon merkitys ihmisten välisessä kanssakäymisessä jäisi toissijaiseksi ja lähenisi kantilaista (Immanuel Kant 1724-1804 ) kategorista imperatiivia (”Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin ulottaa yleiseksi laiksi”) eli ei keinona oman päämäärän edistämiseksi, vaan velvollisuutena toisia ihmisiä kohtaan.

Syväekologian kannattajana laajentaisin sen koskemaan myös muuta luontoa. Sinällään kantilainen periaate sopisi vallan hyvin esimerkiksi kaikille työpaikoille huoneen tauluksi, erityisesti ihmissuhdetyötä tekeville.

Helge Niva