Chicagossa satoi kaatamalla. Blackhawksin kotihallin United Centerin ympäristössä annettiin tornadovaroitus ennen kotijoukkueen ja Tampa Bay Lightningin kuudetta kohtaamista jääkiekon Stanley cup -finaalisarjassa.
Panoksena oli NHL:n mestaruus, joten Chicagon puolustaja Kimmo Timosen pään sisällä kävi samanlainen myrsky.
- Valehtelin aamulla. Itse asiassa en nukkunut ollenkaan viime yönä, enkä nukkunut päivälläkään. Tunteiden myrskyä pään sisällä, Timonen tunnusti, kun Chicago oli voittanut ratkaisuottelun 2–0 ja nostanut mestaruuskannun ilmaan sen merkiksi.
Kannun nosti ensimmäisenä kapteeni Jonathan Toews ja hän antoi sen Timoselle. Yllätys se ei ollut.
- Toews luisteli minun ohi aamujäillä ja sanoi, että jos voitto tulee tänään, niin ole valmiina. Hän jatkoi, että joukkueella on niin paljon kunnioitusta sinua kohtaan.
- Minulla meinasi jo siinä vaiheessa tulla kyyneleet silmiin, Timonen tunnusti, eikä kyyneliä pidätellyt enää mikään.
Itse ottelua hän muisteli sen verran, että odotetusti kolmannessa erässä hänelle ei tullut monta vaihtoa, ja jännitti kovasti.
- Siinä vaiheessa kun (Patrick) Kane teki maalin (2–0), niin kyyneleet valuivat silmistä. Ei sitä tunnetta pysty kuvailemaan. Ihan uskomatonta.
Enempää ei voi pyytää
Timonen sai kesällä veritulpat keuhkoihin ja jalkaan. Pitkään näytti siltä, että ura päättyisi siihen.
- Mistä tähän kauteen lähdettiin, niin tavallaan elämä ei enää ollut omissa käsissä. Mutta sisäinen polte oli niin kova, että jos vaan pienenkin mahdollisuuden saisin paluuseen, niin olin valmis yrittämään.
Timonen oli oikeassa sanoessaan, ettei kukaan olisi hänen tarinaansa voinut näin kirjoittaa. Helmikuun lopulla Chicagoon tullessaan hän kuitenkin tiesi, että joukkueella on hyvä mahdollisuus voittaa Stanley cup.
- Ei tarvinnut nähdä kuin viikko näiden pelejä, niin tiesin, että tämä on hyvä joukkue. Ihan uskomaton reissu.
Timonen siirtyi NHL:ään kaudella 1998–99 ja vietti ensimmäisen vuoden sekä farmissa että Nashvillessä. Sen jälkeen hänen urallaan on ollut karvaita pettymyksiä, kuten tappio Stanley cup -finaalissa (Philadelphia), MM-loppuottelussa, olympiafinaalissa ja maailmancupin finaalissa. Nyt ura on loppu, parhaalla mahdollisella tavalla.
- Jääkiekko antoi minulle paljon. On hienoja, huonoja ja vaikeita muistoja. Mutta annoin jääkiekolle kaiken mitä minulla oli ja lähden tästä. Tavallaan olen iloinen. Tavallaan voi henkäistä, että nyt se on ohi ja minä lähden tästä pelistä Stanley cup -voittajana. En tiedä, voiko pyytää enempää.
Yllättävän painava kannu
Ensimmäisenä mestaruuskannun nosti ilmaan kapteeni Jonathan Toews, joka kertoi vihjanneensa aamujäillä Timoselle, että ole valmiina.
- En voi kertoa, mitä hän vastasi minulle. Se alkoi "Holy舰", ja luistelin nopeasti pois.
Kapteeni Toews virnuili ja vakavoitui selittämään, että heillä on ollut tapana luovuttaa kannu kapteenilta jollekin veteraanipelaajalle ja näin osoittaa kunnioitusta sekä arvostusta. Vuonna 2010 Marian Hossa oli vuorossa toisena ja 2013 Michal Handzus.
- Haluttiin nytkin antaa kannu ensin veteraanille, joka on ylpeä ja todella iloinen joukkueen voitosta. Oli ilo antaa kannu hänenlaiselleen kaverille, Toews selitti.
Timonen myönsi, että kannu oli yllättävän painava.
- Mutta hyvinhän se meni. Nyt olen valmis jäämään eläkkeelle.
