Monet ketokasvit ovat löytäneet turvallisen elinympäristön teiden varsilta, sillä pientareille on levinnyt kasvi- ja eläinlajistoa niittyjen harvinaistuttua. Liikenneturvallisuuden lisäksi tienvarsien niittämisessä tulisikin huomioida luonnon monimuotoisuus.
Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen aluepäällikön Hannu Klemolan mukaan varsinkin turhaa niittoa tulee välttää.
- Monet ketokasvit kasvavat tienvarrella, ja niiden täytyy antaa lisääntyä ennen niittämistä. On myös tärkeää tunnistaa, missä on arvokkaimpia keto- ja niittykasveja ja jättää niitä niittämättä tai niittää ne vasta myöhemmin kesällä tai syksyllä, Klemola sanoo.
Klemolan mukaan käsintehty niittäminen voisi jättää enemmän arvokkaita lajeja jäljelle. Varsinais-Suomen ely-keskuksen liikenteen ympäristövastaavan Tiina Myllymäen mukaan tienvarsien niittäminen on pääasiassa hyväksi luonnon monimuotoisuudelle. Lupiini ja muut rehevää kasvualustaa vaativat kasvit menestyvät hyvin tienvarsilla, ja ne vievät kasvualaa luonnonvaraisilta kasveilta.
- Esimerkiksi lupiineja ei ole tarpeen säästää niitossa, sillä ne eivät sovi Suomen luontoon, Myllymäki sanoo.
Ely-keskuksen mukaan tienvarsikasvillisuus on tänä kesänä ollut runsasta ainakin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Myllymäen mukaan niittämistä on aikaistettu muutamissa paikoissa, mutta kasvillisuuden runsaus ei ole lisännyt niittokertoja. Tienvarsia niitetään yleensä 1–4 kertaa kesässä.
Pikkutarkka räätälöinti niittämisessä voisi kuitenkin viivästyttää aikataulua ja vaikuttaa kustannuksiin.
- Niittämiseen vaikuttavat niittotekniikkaan ja tieliikenneturvallisuuteen liittyvät tekijät. Aikataulu on lähinnä niiden mukaan säädelty, Myllymäki sanoo.
Klemolan mukaan tienpientareiden kartoitus on toimiva peruskäytäntö, mutta arvokkaiden alueiden tunnistaminen ja vieminen paikkatietojärjestelmään parantaisi luonnon monimuotoisuutta. Niittojen lopputulokset olisivat parempia, jos töiden suunnittelu eri tahojen kesken toimisi tehokkaammin.