"Ter­vo­la ei tar­vit­se kahta pappia" – Vuoden 1868 pää­tök­sel­lä oli kauas­kan­toi­set vai­ku­tuk­set

Vihdoinkin kansissa! Tervolan historiikkiä ryhdyttiin suunnittelemaan jo yli 50 vuotta sitten kunnan satavuotisjuhliin. Valmista ei tullut. Vuosikymmenien mittaan hanke oli vireillä pariinkin kertaan, kunnes se lopulta sai vuonna 2015 tulta alleen.

Teoksen toimittajaksi valittu tervolalaissyntyinen tutkija Eemeli Hakoköngäs ei uppoutunut ensimmäistä kertaa kotikuntansa menneisyyteen.

–Olen toimittanut Peuran kyläkirjan sekä kirjoittanut Tervolan nuorisoseuran ja seurakunnan historiikit, hän kertoo.

Koska perusteellinen Arkea ja pyhää. Tervolan seurakunnan historia on aivan tuore – vuodelta 2014 – kunnan historiateokseen ei seurakunnallista osuutta enää sisällytetty.

Kirkolliselämän ja kunnan historiat niveltyvät kuitenkin monin tavoin toisiinsa. Tervola sai kunnallisen kansakoulun ensimmäisten joukossa Lapissa, kiitos pastori Karl Emanuel Hällforsin .

–Seurakuntaan oli määrätty toinenkin pappi, mutta Hällfors arveli, että kansakoulusta olisi enemmän hyötyä.

Apupapin palkkaamisen sijaan vasta yksivuotias kunta päätti perustaa koulun ja opettajan viran vuonna 1868. Lapinniemen kansakoulu valmistui 1875.

–Se on kunnan ensimmäisiä konkreettisia saavutuksia. Kunnalliselämä sai aivan uutta pontta, kun sen palvelukseen tuli ihmisiä, jotka osasivat lukea ja laskea, Hakoköngäs muistuttaa.

–Esimerkiksi kunnan ensimmäinen lääkäri Hans Holck aloitti opintiensä Lapinniemen kansakoulusta.

Koulu oli pitkään koko kunnan kohtaamispaikka, jossa toimivat myös posti ja kirjasto. Tervola sai kunnantalon vasta 1920-luvulla.

Tervolan väestö oli 1920-luvulle asti keskittynyt Kemijoen rannoille.

–Asutustoiminta oli Peräpohjolan ja Lapin vilkkainta. Se alkoi jo ennen sotia ja jatkui niiden jälkeen evakoiden sijoittamisena. Väkeä muutti esimerkiksi Kätkävaaraan, Varejoelle ja Runkaukseen.

Tämä kunnan rakennetta melkoisesti muuttanut vaihe oli yksi niistä aiheista, joihin Eemeli Hakoköngäs olisi mielellään syventynyt perusteellisemminkin.

–Peltojen raivauksessa nähtiin valtavasti vaivaa. Sitten 1960-luvulla ihmiset alkoivatkin valua kylistä pois.

Vuoden 1918 Tervolan taistelun muistomerkin pystyttivät valkoiset voittajat 11 vuotta tapahtuman jälkeen. Aikoinaan sen ympärillä oli aukio, nyt maasto on metsittynyt.

Kuva: Teija Laurinolli

Junat veivät väkeä etelään ja Ruotsiin, mutta Kemin ja Rovaniemen välisen rautatien rakentaminen oli aikoinaan onnenpotku Tervolalle.

–Rautatien tulo vuonna 1908 muutti monin tavoin elämää. Saapui radanrakentajia, joista monet jäivät Tervolaan asumaan. Rautatieläisten vahvistama työväenaate vaikutti poliittiseen ilmapiiriin. Rautatievirkailijat olivat oppineita. Teollisuutta syntyi radan varrelle, Eemeli Hakoköngäs luettelee.

Rata oli uuden ajan airut, johon liittyy yksi kunnan historian murhenäytelmistä.

–Helmikuun 2. päivänä 1918 punaisten juna joutui Tervolan asemalla valkoisten väijytykseen.

Taistelussa kuoli kymmenkunta punaista. Vangituista osan teloittivat Kemissä ilmeisesti Tervolan suojeluskuntalaiset itse.

Voittajat pystyttivät taistelupaikan kohdalle Kaisajoelle kaupanhoitaja Keskimölön suunnitteleman muistomerkin, joka paljastettiin kesällä 1929.

Tuoreimmaksi merkittäväksi virstanpylvääksi Eemeli Hakoköngäs nostaa Kemijoen ylittävän sillan rakentamisen. Se valmistui vuonna 1975.

–Kunnan sijoittuminen kahden puolen jokea toi paljon haasteita yhteisten asioiden hoitamiselle. Hevosaikana vielä pärjättiin lossin avulla, mutta jo vuonna 1961 joen saattoi päivässä ylittää 300–500 moottoriajoneuvoa. Jonot olivat pitkiä, kesällä uitto sekä syksyllä ja keväällä kelirikot vaikeuttivat kulkua. Rautatien tuomat postin ja kauppojen tavarat piti kuljettaa olosuhteita uhmaten.

–Silta symboloi Tervolan historian viimeisintä 50 vuotta.

Yli 600-sivuisessa historiikissä on noin 600 kuvaa.

–Osa niistä on ennen julkaisemattomia, Hakoköngäs kertoo.

Vanhin Tervolasta otettu kuva on vuodelta 1885. Tämä italialaisen tutkimusmatkailijan Stephen Sommierin valokuva löytyi sattumalta Firenzen yliopiston kellarista.

–Kopion saaminen oli puolen vuoden prosessi. Kuva on julkaistu aiemmin Tervolan seurakunnan historiikissä.

Hakoköngäs on pyrkinyt sisällyttämään kunnan historiateokseen paljon tavallisten ihmisten elämää ja arkea kuvaavaa aineistoa. Muun muassa elinkeinot sekä kulttuuri- ja yhdistyselämä ovat saaneet kirjaan omat lukunsa, samoin ruoka- ja tapakulttuuri sekä tekstiili- ja vaatetushistoria.

Eemeli Hakoköngäs viimeisteli historiateosta – ja väitöskirjaansa – joulukuussa 2016 New Yorkissa. Tervolasta nälkää ja puutetta Amerikkaan paenneet saattavatkin olla tuotteliaan tutkijan seuraava selvityskohde.

–Vierailin Yhdysvalloissa muun muassa suomalaissyntyisten kesäjuhlassa Minnesotassa. Saunaperinne on voimissaan, ja ihmiset vahvasti Suomi-faneja, vaikka kieltä ei enää kovin moni osaakaan.