Lapista ei taida löytyä monta kuntaa, missä ei painiskeltaisi julkisten rakennusten sisäilma- ja homeongelmien kanssa. Tuoreimmat tapaukset tulevat Pelkosenniemeltä, Savukoskelta, Ranualta, Muoniosta, Kemistä ja Kolarista sekä Rovaniemeltä, missä muutaman kymmenen vuoden ikäisiä kouluja ja päiväkoteja on jo ehditty purkaa, kun niissä työskentely on käynyt terveydelle liian vaaralliseksi.
Ongelmia ei ole vain julkisissa rakennuksissa. Sutta ja sekundaa löytyy myös asuinrakennuksista, varsinkin vanhoista kerrostaloista.
Lappi ei ole ongelmineen yksin. Ympäristöministeriön mukaan rakennusten kosteus- ja homevaurioille altistuu päivittäin jopa 800 000 suomalaista. Pelkästään kouluista yksi neljästä kuuluu altistavien rakennusten joukkoon. Sitä, kuinka moni sairastuu, ei tiedetä, mutta luku lienee suuri. Tautilistalta löytyvät muun muassa astma, erilaiset hengitystieoireet ja infektiot, iho-, silmä-, vatsa- ja niveloireet sekä muistin heikkeneminen. Moni on menettänyt niiden myötä työkykynsä parhaassa työiässä.
Alan asiantuntijat laskivat muutama vuosi sitten Suomen rakennuskannan korjausvelaksi 50 miljardia euroa, mikä on hurja summa, kun rakennuskannan arvo on 350 miljardia euroa. Nyt korjausvelkaa on vieläkin enemmän, sillä se on kasvanut koko 2000-luvun ajan noin kolmen miljardin euron vuosivauhdilla.
Lohtua lohduttomaan tilanteeseen tuo hieman se, että ongelman syyt ovat tiedossa. Vikaa on ollut paitsi rakentamisessa myös rakennusten käytössä.
Suunnittelu on ollut paikoin kelvotonta. Rakentamisessa on tehty isoja virheitä, joita on selitelty jälkikäteen kiireellä ja rahapulalla. Valvonta on pettänyt. Onnettomuutta ovat täydentäneet kunnat, joista moni on etsinyt säästöjä rakennusten huoltotöistä.
Onko ongelmista otettu opiksi? Toivottavasti. Tosin sitä on vaikea uskoa säästöjen ja leikkausten luvatussa ajassa.
Monissa kunnissa mietitään parhaillaan sitä, mitä terveydelle vaarallisiksi todetuille rakennuksille pitäisi tehdä tilanteessa, missä rahoille olisi muutakin käyttöä kuin takavuosikymmenien virheiden paikkaaminen. Miettiminen on sikäli turhaa, että vaihtoehtoja on vain yksi.
Veronmaksajan terveys ajaa kaikissa tapauksissa rakennuksen ja jopa rahan ohi. On hyvä tiedostaa, että kroonisesti sairastuneiden hometalouhrien hoitaminen on loppupelissä huomattavasti kalliimpaa kuin kelvottoman talon korvaaminen kelvollisella.