Ensivaikutelma on hyvä.
Tero Lehterä tuntuu hyvällä tavalla sopivan "pöhköltä" ihmiseltä Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaksi. Hän tulee "boksin" ulkopuolelta ja on kerännyt kokemusta Bluesin juniorien ja SaiPan liigajoukkueen jälkeen Slovakiassa ja Ruotsissa.
Matkassa oli yksi mutta, joka sekin kääntyi mahdollisuudeksi sen jälkeen, kun Lehterä oli testannut ideaa naisten valmentamisesta cheerleading-taustaisella tyttärellään. Plussien ja miinuksien listaamisen jälkeen Lehterä oli valmis tarttumaan haasteeseen, jossa hän sukeltaa pukukoppien miehisestä maailmasta naiskiekon pariin.
– Olen ollut kolmena vuonna Ruotsissa, jossa johtamistyyli poikkeaa Suomesta. Olen käyttänyt viime vuodet sellaisia keinoja, ettei ole suurta väliä, onko johdettava nainen vai mies, Lehterä sanoo.
Millaisen päävalmentajan Naisleijonat saa?
– Vaativan, umpirehellisen ja hyvän valmentajan.
Vaatimustason on oltava korkea, jotta Suomi voi kuroa Kanadan ja Yhdysvaltojen ikuista etumatkaa.
Rehellisyydelle on tarvetta sen jälkeen, kun maajoukkue ryvettyi pahasti sisäisissä kiistoissa Pasi Mustosen pitkän ja menestyksekkään valmennusjakson (2014–22) loppupuolella.
Hyvää valmentajaa Naisleijonat tarvitsee ja nimenomaan päävalmentajaa, koska Mustosen luottoapuri Juuso Toivola ei vaikuttanut kasvavan koskaan päävalmentajalta vaadittaviin mittoihin. Jääkiekkoliitto tiedotti rovaniemeläisen Toivolan vapauttamisesta ja Lehterän palkkaamisesta maanantaina.
Buumi haihtui
Suomi on naiskiekon ikuinen kolmonen tai nelonen. Välillä on mennyt huonommin, kuten Toivolan aikana, jolloin Naisleijonat ei selvinnyt aina edes mitalipeleihin.
Mustonen luotsasi Naisleijonat MM-hopealle Espoossa 2019. Tuon jälkeen Jääkiekkoliitto hukkasi orastavan buumin. Myös koronapandemia ehti väliin. Loput hoiti Mustonen, joka sanaili etenkin maalivahti Noora Rädyn kanssa ja käänsi keskustelun loistavista tuloksista sisäisiin kiistoihin.
Muitakin ongelmia naiskiekolla riittää, kun pelaajat maksavat Suomessa harrastuksestaan jopa pääsarjatasolla joitain poikkeuksia lukuun ottamatta eikä yleisöä tunnu kiinnostavan kuin MM-kilpailujen ratkaisupelit ja olympialaiset.
– En pyri parantamaan koko naisjääkiekon tilaa. Ensisijainen tehtävä on auttaa joukkuetta, joka lähtee arvokisoihin ja tuoda työkaluja pelaajille. Tiedämme miesten puolelta, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ensimmäinen voitto tulee, vuoden 1995 maailmanmestari Lehterä viittaa Tukholman areenan uumenissa Leijonien MM-kullan vaikutuksiin.
Vauhdilla olympiakauteen
Lehterä kertoo seuranneensa Espoossa pelattuja MM-kilpailuja kuusi vuotta sitten ja jälleen huhtikuussa televisiosta, kun tulevasta pestistä ei ollut vielä tietoa.
– Pitää oppia tuntemaan pelaajat. Olen nähnyt 20 tai 22 pelaajaa, mutta en tiedä, missä 35:s pelaaja menee tai kuinka kirjava taso on, hän mittailee maajoukkueringin laajuutta ja muistuttaa, että uusia pelaajia voi nousta mukaan.
Lehterä, 53, ei kavahda kiirettä. Maajoukkue on koolla juhannusviikolla, jolloin muotoillaan askelmerkkejä olympiakauteen.
– Viimeiset kolme ja puoli vuotta olen mennyt paikkoihin, jotka ovat olleet rikkinäisiä koteja. Kaikki on pitänyt saada kondikseen mahdollisimman nopeasti. En ole huolissani.
– Enemmän olen huolissani siitä, miten saadaan kommunikaatio- ja luottamustaso pelaajien ja valmennuksen välille. Sitten saadaan maksimit irti.
