Suomen presidenttiparin virallinen vierailu Neuvostoliitossa 1987. Presidentin puoliso Tellervo Koivisto oli museokäynnillä omanarvontuntoisen virkasisarensa Raisa Gorbatshovan kanssa. Gorbatshova oli yrittänyt komentaa vierasta pukemaan päällystakin, mutta Koivisto tyytyi yllään olleeseen poppana-asuun.
Jankkaaminen loppui lyhyeen Koiviston todettua: "Suomalainen tarkenee."
Tuokiokuva kolmen vuosikymmenen takaa löytyy Anne Mattssonin tuoreesta kirjasta Tellervo Koivisto – elämäkerta (Siltala).
Rouvien kemiat eivät kohdanneet, eikä ekonomi ja pientilallisen tytär Punkalaitumelta antanut marxismi-leninismistä Moskovan yliopistossa väitelleen besserwisserin lannistaa itseään.
Tellervo Koivisto kertoo sattumien puuttuneen usein hänen elämänkulkuunsa.
- Kaikki tärkeimmät ratkaisuni ovat tulleet enemmän tai vähemmän sattuman kautta. Se on kyllä kumma, mutta näin se vaan on ollut, sanoo 88-vuotias Koivisto puhelinhaastattelussa.
Sattuman sanelemia juttuja olivat muun muassa pääsy oppikouluun (opettaja suositteli ja veli ei halunnut sinne mennä), lukion aloittaminen (ystävien ja luokkatoverien houkuttelu), hakeutuminen Turun kauppakorkeaan (vaihtoehtojen vähyys, rahoituksen niukkuus, asumismahdollisuus veljen perheessä) ja kohtaaminen Mauno Koiviston kanssa 5.12.1950 (molemmat päätyivät tanssipaikan ovelle, joka oli kiinni).
Vaikka Tellervo Koivisto usein vähättelee itseään, elämäänsä hän luonnehtii monella tavalla hyvin antoisaksi. Erityiskiitoksen hän antaa erinomaiselle aviomiehelleen Mauno Koivistolle, jonka kanssa aviovuosia on takana jo lähes 65.
- Kotona kehun häntä paljon vähemmän kuin hän minua. Tässä on turkulaisen ja satakuntalaisen ero. Turkulainen on sittenkin paitsi kohteliaampi eikä töksäyttele kuten satakuntalainen, jopa hellempi kuin satakuntalainen tai loimaalainen, Koivisto naurahtaa.
Satakuntalaisuutta on kuvaillut vuosia Porissa asunut Sinikka Linkomies-Pohjala sanoilla juro, karu ja lauluton. Luonnehdinta on Koiviston mielestä vähän sinnepäin.
- Mutta jos menee kotipaikkaani lähimpänä olevalle Loimaalle, niin loimaalaisista voi sanoa, etteivät he ole lauluttomia. Ääni on kuitenkin ruma, koska mielestäni Loimaan ja Punkalaitumenkin vanha murre on Suomen rumimpia.
Murre on säilynyt Koivistolla osittain, ja varsinkin nuotti nousee esille vapaammin puhuttaessa ja Punkalaitumelle mentäessä.
Omaa ääntään huumorintajuinen Koivisto kuvaa räkättirastaan ääneksi.
Lapsuuden ja nuoruuden elämä Punkalaitumella on jättänyt jäljen Koivistoon. Yhtenä esimerkkinä tästä hän mainitsee pellot.
- Ensimmäisillä kesäpaikoillamme Kirkkonummella huomasin kaipaavani peltoja. Sinne mennessä tiepuolissa ei ollut peltomaisemia.
Tilanne muuttui, kun Koivistot hankkivat Inkoosta vuonna 1970 Tähtelän tilan, josta tuli perheelle tärkeä tukikohta. Sinne vetäydyttiin presidenttikausillakin niin usein kuin mahdollista jopa Naantalin Kultarannasta. Tähtelä huokuu perinteitä ja historiaa, sillä muun muassa sen päärakennus on rakennettu 1800-luvulla.
Yhden rajoituksen Tellervo Koivisto asetti Tähtelän pihapiirille. Sinne ei saanut rakentaa lentopallokenttää. Pääministeriaikana aviomies oli nimittäin muunnattanut Kesärannan tenniskentän lentopallokentäksi. Lisäksi presidentin kesäasunnossa Kultarannassa tehtiin lentopallokentän parannustyöt.
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, presidentin valitsijamies
Tellervo Koivisto syntyi 2. tammikuuta 1929 Punkalaitumella.
Ylioppilas 1949, ekonomi Turun kauppakorkeakoulusta 1953.
Avioitui Mauno Koiviston kanssa kesäkuussa 1952.
Turun konttoriopiston opettaja 1954–1957.
Suomen Kuvalehden pakinoitsija 1968–1972 ("Rouva Koiviston päiväkirja").
SDP:n kansanedustaja 1972–1975, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1982, tasavallan presidentin valitsijamies 1982.
Mauno Koivisto presidenttinä 1982–1994 (Lisäksi vt. presidenttinä 27.10.1981–27.1.1982)
Lasten Kesä -yhdistyksen johtokunnan jäsen 1974–1997, Väestöliiton hallituksen jäsen 1980–1984.
Mukana sukupuolten tasa-arvoa ajaneen Yhdistys 9:n toiminnassa 1960–1970-lukujen taitteessa.
Finlandia-kirjallisuuspalkinnon valitsija 1994.
Tuotanto: Elämän siivellä , 1970, Päiväkirjan uudet sivut , 1999, Kyllä se siitä! Mauno Koiviston ensimmäiset kahdeksan vuosikymmentä (yksi toimituskunnan jäsen) 2003.
