Teks­tii­li­tai­det­ta ryi­jyis­tä va­lo­kui­tuun - Maija Lavosen töissä kun­nioi­tus teks­tii­lin his­to­riaan yh­dis­tyy ajan­koh­tai­seen.

Maija Lavonen kertoo haluavansa tehdä töitä, joiden äärellä ihmiset rauhoittuvat. Siksi ne ovat yksinkertaisia sommittelultaan.
Maija Lavonen kertoo haluavansa tehdä töitä, joiden äärellä ihmiset rauhoittuvat. Siksi ne ovat yksinkertaisia sommittelultaan.
Kuva: Suvi Pirinen

Kemin taidemuseoon avattiin tekstiilitaiteilija Maija Lavosen töitä esittelevä kesänäyttely, jota voi käydä ihailemassa elokuun 11. päivään saakka. Nähtävillä on taiteilijan töitä laajasti perinteisistä ryijyistä uusimpiin valokuituteoksiin.

Luonto on aina ollut Maija Lavoselle tärkeä inspiraation lähde ja se on havaittavissa lähtökohtana hänen tuotannossaan. Lavonen on myös tunnettu moninaisten työtapojen ja materiaalien käytöstä. Hän yhdistelee käsitöissään teollisia materiaaleja, metalliverkkoja ja akryylikorosteita perinteisiin luonnonkuituihin pellavaan ja villaan. Utelias taiteilija on hakenut innoitusta monipuolisesti ympäristöstään.

– Kerran kun kävin metalliverstaalla Helsingissä, näin pihalla kauniiksi hapettunutta metallilevyä. Se oli irrotettu juuri vaihdetusta metallikatosta. Innostuin niistä.

Nyt samanlaista hapettunutta metallia on nähtävissä Lavosen töissä.

Lavonen yhdistelee töissään erilaisia materiaaleja.
Lavonen yhdistelee töissään erilaisia materiaaleja.
Kuva: Suvi Pirinen

Vuonna 1931 syntynyt Lavonen muutti Kemiin Iin Olhavasta 7-vuotiaana. Lukion jälkeen hän lähti Helsinkiin opiskelemaan Taideteollisen oppilaitoksen muoti- ja mallisuunnitteluosastolle. Sieltä hän sai sommittelullisen pohjan työlleen. Muodista kiinnostunut nuori Lavonen haaveili aluksi työstä valmisvaateteollisuuden parissa.

– Vasta teollisuuden palveluksessa opin työn. Totesin kuitenkin, että tämä ei ole minun alani. En voinut tehdä muotia, se tuntui niin tyhjänpäiväiseltä. Halusin mieluummin suunnitella sisustukseen liittyvää.

70-luvulla Kluuvin galleriassa pidetty näyttely oli käännekohta Lavosen elämässä. Sen jälkeen työtarjoukset seurasivat toisiaan. Lavonen alkoi suunnitella freelancerina painettuja kankaita teollisuudelle sisustustarkoituksiin. Lisäksi häneltä tilattiin paljon töitä arkkitehtuuriin. Tilaustyöt toivat uusia ideoita taiteeseen.

Lavonen tuli tunnetuksi ryijytaiteen uudistajana. Taiteilijan kiinnostus ryijyn tekemiseen heräsi hänen nähtyään vuonna 1974 Helsingin taidehallissa pidetyn ryijynäyttelyn. Uusimpien ryijytöiden koristeellinen kaupallisuus jäi vaivaamaan Lavosta niin paljon, että hän halusi ensimmäistä kertaa itse suunnitella ryijyn ja ottaa sillä kantaa pelkistämisen puolesta.

– Hienot periaatteet olivat muuttuneet kauppatavaraksi. Minä halusin tehdä sisällön mukaan, en koristeellisuuden. Tekstiililläkin voidaan ilmaista.

Monet Lavosen teoksista edustavat geometristä pelkistystä.
Monet Lavosen teoksista edustavat geometristä pelkistystä.
Kuva: Suvi Pirinen

Uusin kiinnostuksen kohde taiteilijalla on valokuitu. Ensikosketuksen materiaaliin Lavonen sai tilaustyötä tehdessään. Hän oli saanut tehtäväkseen kehitellä teos, joka toisi lisää valoa hämärään porraskäytävään. Pohdiskellessaan ongelmaa, hän muisti kuulleensa valokuidusta. Kutojansa Hilkka Salon kanssa taiteilija alkoi tutkia, miten liukasta materiaalia saisi kudottua. Sittemmin Lavonen on tehnyt useita valokuituteoksia, ja innostunut siitä materiaalina. Hänelle se merkitsee uutta aikaa, teollista tuotetta, jonka käden kosketus inhimillistää.

– Olen aina uskonut käsin tekemisen voimaan. Kutojani Hilkka kutoo kangaspuilla, itse kudon yhteen ja viimeistelen. Toisinaan laitetaan mukaan pellavaa. Kangaspuilla kudotussa valokuidussa vanha ja uusi aika liittoutuvat.