Sähköinen tekstitiedosto tabletin ruudulta luettuna ei riitä. Digitaalisilta oppimateriaaleilta vaaditaan toiminnallisuutta ja pelillisyyttä.
– Laatu paranee koko ajan. Siitä ajatuksesta on onneksi jo päästy pois, että siirretään vain printtikirja iPadille, sanoo Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Elli Luukkainen.
– Lukion digioppikirjoissa on esimerkiksi videoita, vaikkapa laskutoimituksia animaatioversioina. Sellainen auttaa visuaalisia oppijoita.
Luukkainen sanoo, että lukiolaisilta ei ole kuulunut tyytymätöntä palautetta digioppikirjoista. Toiveena tosin on, että oppimateriaalien hinta laskisi. Niiden arvonlisävero on toistaiseksi paperikirjoja korkeampi.
– Tällä hetkellä digioppikirja 48 kuukauden käyttöoikeudella tulee hieman paperikirjaa halvemmaksi.
Kuuden kuukauden lisenssin kohdalla hintaero on jo suurempi, mutta lyhyt käyttöoikeus ei Luukkaisen mukaan palvele ylioppilaskirjoituksiin valmistautujia.
Yksilöllisiä tehtäviä
Otavan oppimateriaalien kustannusjohtaja Teuvo Sankila kertoo, että lukiossa ollaan useita askelia peruskoulua edellä digioppimateriaalien suhteen.
– Lukioissa tulevat nyt käyttöön toisen sukupolven oppikirjat, jotka keräävät opiskelijalle tietoa hänen osaamisestaan.
Peruskoulussa käytännöt vaihtelevat luokka-asteen ja koulun mukaan. Paljon on kiinni rehtorista ja opettajista.
– Joissain kunnissa tehdään kokonaan digitaalista koulua, joissain on vasta kokeiltu digioppikirjoja, Sankila toteaa. Hän lisää, ettei mikään sähköinen oppimateriaali korvaa opettajaa, eikä kaiken pidäkään olla digitaalista.
Sankilan mukaan seuraava suuri kehitysaskel on tehtävien yksilöiminen oppilaan osaamistason mukaan. Tehtäviä helpottamalla ja vaikeuttamalla voidaan kannustaa oppilasta.
– Jos ensimmäinen tehtävä on liian vaikea, oppilas voi saada muutaman helpomman version, kunnes hän kokee hallitsevansa asian ja voi edetä seuraavalle tasolle.
Pelillisyyttä, kuten palkintojen keräämistä, on lisätty esimerkiksi alakoulun englannin oppikirjoihin.
Käytännön esteitä
Digioppimateriaalien kehitystä pidetään nopeana mutta yleistymistä hitaana. Opettajien ammattijärjestö OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka sanoo, että yleistymisen tiellä on vielä monia käytännön esteitä.
– Kaikissa kouluissa ei ole tarpeeksi päätelaitteita käytössä, eikä opettajille välttämättä ole tarjolla täydennyskoulutusta digimateriaalien hyödyntämiseen.
Myös verkkoyhteydet ovat paikoin riittämättömiä: koulujen verkot eivät välttämättä kestä isoa yhtäaikaista kuormitusta.
Misukka kertoo, että monet opettajat tekevät itse sähköisiä oppimateriaaleja, joiden jakamisesta muiden käyttöön pitäisi saada korvaus. Jakamiseen ja ilmaisten materiaalien käyttöön liittyy myös tekijänoikeudellisia näkökulmia, jotka opettajan tulisi tuntea. Vaaditaan perehtymistä. Kouluilla ei useinkaan ole erillisiä määrärahoja digioppimateriaalien hankkimiseen.
Misukan mukaan opettajien kauhukuva on, että oppilaille vain jaetaan tablettitietokoneet miettimättä, miten niitä käytetään. Tärkeää on tehdä pedagoginen arvio siitä, mikä oppimateriaali milloinkin palvelee oppimista.
– Digioppikirjojen pitää olla vuorovaikutteisia ja virikkeellisiä. Niiden pitää tuoda opetukseen jotain lisää, jotta ne ovat koulujen rahallisen panostuksen arvoisia.
Juttua päivitetty 6.8. klo 10:27
Digitaaliset oppikirjat yleistyvät hiljalleen
– Digitaalisia oppimateriaaleja on viime vuosina otettu enenevissä määrin käyttöön peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa.
– Oppilaitosten välillä on suuria eroja sähköisten materiaalien käytössä.
–Digioppikirjoja käytetään erilaisilla päätelaitteilla, kuten tableteilla, älypuhelimilla ja kannettavilla tietokoneilla.
– Tekstin lisäksi digioppikirjat voivat sisältää esimerkiksi ääntä, videota ja kolmiulotteista grafiikkaa.
–Digioppikirjoja voidaan päivittää tarpeen mukaan tai niihin voidaan lisätä ajankohtaisia osioita.