"Kyllä tekevälle aina työtä löytyy", väittävät usein ne, joilla on töitä. Väite on ylimielinen, eikä sillä ole kovin paljon tekemistä totuuden kanssa.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoiden mukaan työttömiä työnhakijoita on reilut 360 000, joista 120 000 on ollut työtä vailla yli vuoden. Nuorten, alle 25-vuotiaiden työttömien määrä lähestyy uhkaavasti 50 000 rajaa.
Valtaosa työttömistä, myös nuorista, haluaa töihin. Tästä on myös tutkittua tietoa. Tuorein löytyy Raha-automaattiyhdistyksen maksamasta ja Taloustutkimuksen toteuttamasta Työttömien nuorten ääni-barometristä, jolla selvitettiin 18–29-vuotiaiden työttömien käsityksiä työelämästä.
Yhdeksän kymmenestä kertoi etsivänsä työtä aktiivisesti. Puolet on valmis ottamaan vastaan lähes mitä tahansa työtä. Työhalujen lisäksi nuorilta löytyy palkkajoustavuutta. Valtaosa tulisi töihin alle minimipalkalla: keskiverto nettopalkkapyyntö on 1 363 euroa kuukaudessa.
Mielikuva työtä työkseen vieroksuvasta, välivuosien pituisille reppureissuille hinkuvasta sukupolvesta, jolta puuttuu tulevaisuuden näköala, näyttäisi olevan niinikään väärä.
Neljä viidestä nuoresta sanoo työn olevan tärkeä osa elämää ja yhtä moni uskoo, että heillä on annettavaa työelämälle. Vieläkin useampi näkee, että työn kautta voi päästä elämässä eteenpäin. Tosin enää vain 60 prosenttia nuorista uskoo saavansa työtä lähimmän puolen vuoden aikana.
Työhalut ja -paikat eivät näytä kohtaavan. Nuorisotyöttömyys kasvaa yhä. Huolestuttavinta on se, että jo kolmannes 18–29-vuotiaista työttömistä ei ole ollut koskaan varsinaisessa työssä.
Nekin nuoret, jotka ovat päässeet nauttimaan enemmän tai vähemmän säännöllisistä ansiotuloista, joutuvat odottamaan uutta työtilaisuutta aikaisempaa pitempään. Nuorten työttömyys kestää keskimäärin 16 kuukautta eli neljä kuukautta pidempään kuin pari vuotta sitten.
Ei ihme, ettei valtaosa nuorista nirsoile työn suhteen. Ensimmäisen työpaikan saamista voi verrata joidenkin kohdalla lottovoittoon. Useimmat meistä tietävät, ettei aktiivinen pelaaminenkaan takaa tässä pelissä täysosumaa.
Yhä useampi nuori on putoamassa pysyvästi työelämän ulkopuolelle. Jos mitään ei tehdä, he näkyvät tulevaisuuden barometreissä joukossa, joka ei etsi enää aktiivisesti työtä, vaan tyytyy osaansa saattohoitovaiheeseen ajautuneen hyvinvointiyhteiskunnan ulkokehällä.