Hallitus on patistellut työttömiä töihin lukuisilla lakimuutoksilla. Suurimmat muutokset saattavat olla silti vielä edessäpäin.
Yksi hallituksen kärkihankkeista on "osallistavan sosiaaliturvan luominen". Sen käytännön toteutusta on miettinyt professori Heikki Hiilamon johtama työryhmä, joka saa pian valmiiksi ehdotuksensa "osallistumistulosta". Se tekisi vastikkeettomista työttömyystuista vastikkeellisia. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että osallistumistulon saaminen edellyttäisi osallistumista yhteisön toimintaan. Kyseessä voisi olla esimerkiksi vapaaehtoistyö, opiskelu, työharjoittelu, omaishoito tai lähes mikä tahansa muu toiminta, muttei kuitenkaan varsinainen työ, koska siitä pitää maksaa palkkaa.
Osallistumistulo ei korvaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa, koska sen saajat ovat aktiivisia työnhakijoita. Sen sijaan kyseinen tulo voisi korvata työmarkkinatuen, koska sille pudonneet eivät ole onnistuneet löytämään työtä.
Kuten nimestä voi päätellä, osallistuminen olisi tulon saamisen ehto. Työttömän pitäisi todistaa käytännössä se, että hän ansaitsee osallistumistulon.
Viranomaiset eivät enää pakottaisi työttömiä erilaisiin aktivointitouhuihin rangaistuksen uhalla, vaan työttömät voisivat itse ehdottaa viranomaisille toiminnan, mihin he haluavat osallistua. Tiedossa ei ole sitä, miten monta tuntia kuukaudessa osallistumista tarvitaan ja miten sitä valvotaan. Ellei sopivaa toimintaa löydy, työtön siirtyy toimeentulotuelle, josta hän voi palata milloin tahansa osallistumistulon piiriin.
Osallistumistulon päätavoite on estää työttömien ja varsinkin pitkäaikaistyöttömien syrjäytyminen. Tavoite on hyvä, mutta takeita siitä, että se saavutetaan uudistuksella, ei ole.
Aktiivisia työnhakijoita tuskin tarvitsee aktivoida lisää. Heidän ongelmansa on yleensä se, ettei työtä ole tarjolla. On hyvä muistaa, ettei uusia työpaikkoja synny lakeja muuttamalla, vaan siihen tarvitaan tavaroiden ja palvelujen kysynnän kasvua.
Osa työttömistä saattaa nähdä osallistumistulon keinona pakottaa heidät töihin, josta kukaan ei halua maksaa palkkaa. Niitäkin löytynee, joiden mielestä uudistus on keino teettää työttömillä ilmaista työtä ja niitä, joiden mielestä hallitus haluaa taas syyllistää työttömiä.
Jos osallistumistulo vähentää syrjäytymistä, purkaa osaltaan kannustinloukkuja ja/tai auttaa työttömiä työllistymään, uudistus on perusteltu. Sen sijaan uusia tempputyöllistämiskeinoja ei Suomeen enää tarvita.