Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Koronaseuranta: Ro­va­nie­men mar­jan­poi­mi­jois­ta 40:llä ko­ro­na­tar­tun­ta, Lapin sai­raan­hoi­to­pii­ris­sä 39 uutta tar­tun­taa, Län­si-Poh­jas­sa yh­dek­sän

Mainos

Tein sen, mitä minun piti tehdä

-

– Ei se minulle kuulu!

Välinpitämättömyys.

Mahdatkohan enää näiden sanojen jälkeen lukea tätä kirjoitusta.

En halua moralisoida meistä ketään. Negatiivisen palautteen antaminen on ollut aina minulle jotenkin vaikeaa, vaikka varsinkin nykyisessä virassani - vaikkakin onneksi harvoin – aika ajoin joudun sitä antamaan.

Mitä on välinpitämättömyys? Se ei ole itsekkyyttä. Välinpitämättömyys voi kohdistua samalla tavoin itseen kuin toisiinkin ihmisiin. Useimmiten se ilmenee elämässä tehtävissä valintoissa.

Naapurissasi tai lähistöllä asuu kenties apua tarvitseva henkilö. Saatat ajatella ’ei kuulu mulle’, maksan veroni, yhteiskunta auttakoon. Mutta entäpä jos tuo apua tarvitseva ei osaa hakea apua, eikä hänellä ole ketään auttamaan. Vaikka asia kenties ei kuuluisikaan sinulle, saatat joskus itse olla avun tarpeessa. Kukaan meistä ei pärjää elämässä yksin. Raha ja hyvä toimeentulo ei tuo mukanaan terveyttä eikä onnellisuutta.

Onni löytyy usein pienistä asioista. Oletko onnellinen, kun kuljet apua tarvitsevan ohi? Olisitko onnellisempi jos tarjoaisit hänelle apuasi?

Ajelin lumistuiskussa pitkää matkaa. Tien laidassa näin varoituskolmion, pian sen jälkeen tien laidassa oli auto hätävilkut päällä. Sen vieressä huitoi mies muita autoja pysähtymään. Hiljensin vauhtiani ja ajoin tien laitaan. Vieressäni istunut äitini varoitteli, jospa meidät ryöstetään.

Tien laidassa huitonut mies juoksi autoni luokse: ’Kiitos, että pysähdyitte, meillä loppui polttoaine. Mahtuisiko vaimoni ja lapseni teidän kyytiinne tuonne seuraavalle huoltoasemalle asti?’ ’Entä sinä itse?’ kysyin. ’Minä jaksan sinne kävelläkin’, hän vastasi. Saimme kuin saimmekin koko perheen kyytiin, kun koirani siirtyi etupenkille äitini jaloihin. Voi sitä kiittelyn määrää. Vielä jälkeenkin päin tuo mies laittoi minulle kiitosviestin. Mutta suurin kiitollisuus oli minulla itselläni. Tein sen, mitä minun piti tehdä.

Tekoni oli vähäinen, mutta tuolle perheelle se oli suuri.

Vapahtajamme on meidän puolestamme tehnyt paljon enemmän.

Miksi emme mekin tekisi?

Siunausta sydäntalveen sinulle ja rakkaillesi toivottelee Mirja-Liisa.


Mirja-Liisa Lindström

Tornion kirkkoherra