Maailmankatsomuksia arvioitaessa niiden eettisen ytimen tarkastelu on välttämätöntä, jotta emme jää vain ilmiötasolle, laskemaan luurankojen määrää, kuten Alpo Isomäki tekee (LK 2.9.) tai ymmärtämään yhteiskunnallisen hyvän tavoittelua Seppo Rädyn tavoin vain oman rihkaman keräämiseksi (LK 2.9.) semminkin, kun hyvin tiedämme, että ruumiita historian saatossa ovat tuottaneet kaikki tänäänkin vallasta taistelevat poliittiset ja uskonnolliset aatesuunnat ja muistamme senkin, ettei kuolinpaidassamme tunnetusti ole taskuja.