Teemu Tainiolla, 35, ei ole ollut vieroitusoireita sen jälkeen, kun hän alkuvuodesta teki päätöksen pistää nappulakengät naulaan. "Tornion terrierin" pelaajauralle tuli mittaa reilut 30 vuotta.
- Menin 4-vuotiaana ensimmäisen kerran junnuharjoituksiin, joten ehdin juosta pallon perässä 31 vuotta. Eiköhän siinä ole yhdelle miehelle tarpeeksi. Poltetta takaisin kentälle ei ole ollut, Tainio vakuuttaa.
Päätepiste uralle tuli Helsingin Jalkapalloklubin riveissä. Helsingin Munkkiniemeen Tainio on perheineen (vaimo Heidi, lapset Mandi ja Maximus) myös asettunut, ainakin toistaiseksi.
- Kyllä me tänne olemme jäämässä. Toisaalta, ei meidän perheestä koskaan tiedä. Olemme tottuneet nopeisiin liikkeisiin, joten sitä voi loppujen lopuksi löytää itsensä mistä vaan.
Tainio sanoo viettävänsä perusperheenisän arkea. Omasta kunnostaan mies on pitänyt huolta golfin ja lenkkeilyn myötä.
- Kerrankin on mukava juosta, kun kukaan ei ole sanomassa kuinka pitkälle ja kuinka lujaa pitää mennä. Nyt ei tarvitse stressata aikatauluja.
Jalkapallo on toki olennainen osa elämää edelleen. Kentän laidalle tie vie säännöllisesti miehen vuosien 2005-2007 seuran Tottenhamin Pohjoismaiden pelaajatarkkailijana.
Englannin Valioliigassa pelaavan lontoolaisseuran edustajien kanssa Tainio keskusteli jo seurasta lähtiessään roolista, joka hänellä voisi siellä olla peliuran jälkeen.
- Valmennushommat tietysti kiinnostivat, mutta se olisi tarkoittanut muuttoa Lontooseen saman tien. Se ei vielä tähän vaiheeseen sopinut, mutta tämän pelaajatarkkailijan homman kautta saa sinne kuitenkin jalkaa oven väliin.
Tottenhamilla on muiden huippuseurojen tapaan isot resurssit pelaajakartoitukseen. Seurannassa on ympäri maailmaan suuri määrä lupauksia, joita Tainion kaltaiset scoutit käyvät paikan päällä tutkailemassa.
- Seuralta tulee listaa pelaajista, jotka kiinnostavat. Käyn katsomassa millainen pelimies on kyseessä ja jos näyttää lupaavalta, niin käyn useammankin kerran. Mitään hätiköityjä päätöksiä ei tehdä ja kun olen tehnyt raportin, niin seura hoitaa loput.
Pelaajatarkkailijan rooli tarjoaa Tainiolle uutta perspektiiviä jalkapalloon.
- Koko ajan pitää olla silmät ja korvat auki, jos joku esittää lupaavia otteita . Scouttina en katso varsinaisesti itse ottelua, vaan seuraan kuinka pelaaja käyttäytyy eri tilanteissa.
Viimeksi Tainio kävi Ruotsissa ja Norjassa muutama viikko sitten. Suomessa seurantaa helpottaa se, että kahden pääkaupungin liigajoukkueen myötä muutkin pääsarjajoukkueet käyvät Helsingissä säännöllisesti.
- Tämä ei ole samanlaista kuin mitä olen kuullut jääkiekosta, jossa tarkkailijat ovat koko ajan reissussa. Ilmoitin heti alussa Tottenhamille etten ala istumaan jatkuvasti lentokoneessa. Aika vapaasti olenkin saanut reissuistani päättää.
Tainio arvelee, että jalkapallo ja urheilu laajemminkin tarjoaa hänelle työsarkaa myös jatkossa.
- Minulla on ollut aina avoin mieli. Katsotaan mitä tulee vastaan ja jos jokin tuntuu mielekkäältä, niin sitä pitää harkita.
Yhdeksässä seurassa
Teemu Tainio siirtyi Tornion Pallo-47:stä Valkeakosken Hakaan vuonna 1996.
Hakasta hän lähti 1997 Ranskan liigan Auxerreen, jossa hän pelasi vuoteen 2005 saakka.
Ranskasta tie vei Englannin Valioliigan Tottenhamiin, jossa vierähti kolme kautta.
Seuraava etappi Brittein saarilla oli Sunderland vuosina 2009-2010. Tainio käväisi myös vuokralla Birminghamissa.
2010 Hollannin liigaan Amsterdamin Ajaxiin. Sieltä siirto samana vuonna USA:n liigan New York Red Bullsiin.
2013 Tainio teki paluun Suomen HJK:n riveihin.
Saavutuksia: cupin voitto Suomessa 1997 ja 2014 sekä Ranskassa 2003 ja 2005. Englannin liigacup-voitto 2008, Suomen mestaruus 2013 ja 2014.
Teemu Tainio ennakoi, että tulevaisuudessa hän häärii jossakin vaiheessa myös valmennustehtävissä. Ensin pitää kuitenkin saada hieman etäisyyttä peliuraan.
- En halunnut heti lopettamisen jälkeen olla joka päivä taas kentän laidalla. Valmentaminen on sellaista puuhaa, että siihen pitää olla kunnolla valmis ja valmistautunut.
Tainio muistuttaa, että valmentaminen vie paljon enemmän aikaa kuin pelaaminen.
- Se on sellaista 24/7-hommaa. Pelatessa ei tarvitse periaatteessa miettiä kuin itseään.
Tainiolla on kuitenkin pientä tuntumaa valmennukseen, kun hän on ollut poikansa joukkueen taustavoimissa. 14-vuotias Maximus pelaa HJK:n D-junioreissa, jossa 176-senttistä isäänsä jo sentin verran pitempi poika on kotiutunut topparin rooliin.
- Maximus on aloittanut määrätietoisen harjoittelun vasta täällä Suomessa. Ulkomaillakin hän toki pelasi, mutta elämä oli vuosia hyppelyä paikasta toiseen.
Isää mietitytti alussa eniten se, että kuinka paljon poika on jäljessä ikätovereitaan. Heistä monet kun ovat harjoitelleet systemaattisesti monta kertaa viikossa jo vuosia.
- Yllättävän äkkiä Maximus on kuronut eroa kiinni. Ei se ole itsestäänselvyys, että pitää pienestä asti harjoitella hullun lailla tullakseen hyväksi pelaajaksi. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja löytää sen oman pelaajapolkunsa. Kaikki on kiinni omasta halusta.
