Teat­te­rin syksyä va­lai­see musta komedia

Helsinkiläinen Eljas Liinamaa on asettumassa Rovaniemen teatteriin Kari Väänäsen ohjaajapariksi.

Teatterin vuodenkierrossa toukokuussa eletään kahta vuodenaikaa. Kevään näytäntökausi on vielä käynnissä, mutta samalla tunnelmoidaan ja harjoitellaan tulevaa syksyä.

Yksi syksyn ensi-iltanäytelmistä on Täti ja minä , jonka harjoitukset aloitettiin tällä viikolla. Mustaksi komediaksi luonnehditussa näytelmässä kaupunkilaismies saapuu tätinsä saattohoitajaksi, mutta täti vain jatkaa elämistään.

Se, miten näytelmä tuli Rovaniemen teatterin ohjelmistoon, on tarina sekin. Kyseessä on nimittäin ohjaajan, Eljas Liinamaan pitkäaikainen haave.

Näytelmä tuli tutuksi kymmenisen vuotta sitten, kun helsinkiläinen Liinamaa hankki elantoa teatterin järjestelijä-kuiskaajana. Siitä, että hänestä tulisi joskus teatterikorkeakoulusta valmistunut ohjaaja, ei ollut silloin vielä tietoakaan. Haaveeksi kuitenkin nousi, että saisipa joskus ohjata näytelmän Rovaniemellä niin, että pääosassa olisi itse Jentte eli Pirjo Leppänen , johon hän oli tutustunut aiemmin.

Nyt se aika on tullut. Tätinä on Leppänen ja sukulaismiehenä Kari Koivukangas . Ensi-ilta on 14.9. Sen jälkeen Liinamaa toivoo, että saisi jatkaa talossa. Jos se on teatterinjohtaja Kari Väänäsen tämänhetkisistä mietteistä kiinni, niin tulee myös tapahtumaan.

"Hän on henkseleistään kiinnitetty tähän taloon!" Väänänen hehkuttaa. Teatterinjohtaja on vakuuttunut, että vaikka hän etsikin ohjaajaparikseen nuorta naista, löytyikin sopivanoloinen mies.

Eljas Liinamaa esittäytyy paljasjalkaiseksi helsinkiläiseksi, joka asuu tällä hetkellä synnyinkodissaan, etutöölöläisessä yksiössä. Teatteriammattilaisena hän kantaa huolta maamme laitosteattereista. Maakuntakaipuu vahvistui erityisesti silloin, kun hän teki esityksiä oman teatteriryhmänsä kanssa. Suunta oli kauas pois pääkaupungista.

"On vähän valitettavaa, etteivät monet uskalla lähteä Helsingistä, vaikka siellä alan työttömyysprosentti on yli 90", Liinamaa sanoo.

Jatkuva apurahahakemuksissa roikkuminen ei kiinnostanut, joten Liinamaa oli heti valmis lähtemään, kun Väänänen soitti. Siitä alkoi syksyn Täti ja minä -näytelmän valmistelu.

Lopulta keskisuuren maakuntateatterin arki tuli tutuksi vielä tehokkaammin, kun Liinamaa pyydettiin ohjaamaan Isoa kilttiä jättiä vain hetkeä ennen ensi-iltaa helmikuussa. Äkkinäinen puikkoihin hyppääminen näyttää onnistuneen hyvin.

Kesäksi Liinamaa palaa Helsinkiin, mutta syksyllä elo toivottavasti tasoittuu Rovaniemelle.

"Nyt elämä on ollut vain sellainen bermudankolmio, että teatteri, kämppä ja ruokakauppa", Liinamaa kuvaa.

Ensimmäiset vapaa-ajan haaveet ovat kuitenkin jo syttyneet.

"Vaikutelma on, että tämä on vireä yliopistokaupunki, jossa on monenlaista undergroundia. Ainakin tanssin skene näyttää olevan vahva."

Työssään Liinamaa haluaisi yhdistää kaupunginteatteria muihin kulttuuritoimijoihin.

"Voi olla vähän sellaista vieroksumista teatteria kohtaan – ainakin monessa muussa kaupungissa olen sellaista huomannut. Mutta se on vain ohjelmistosuunnittelukysymys, että teatterista voisi tulla vielä vahvempi siltäkin osin", Liinamaa visioi.