Teat­te­ri­esi­tys muo­vau­tuu lasten aja­tuk­sis­ta

Rovaniemen teatterissa valmistuvat kauden ensimmäiset esitykset lapsille ja nuorille. Esityksellinen työpaja Teatterin seitsemän ihmettä avaa lavastuksen, näyttelijäntyön, valon, puvustuksen, äänen, erikoistehosteiden ja tarpeiston salat ensin pienille lapsille. Nuorison vuoro on pari viikkoa myöhemmin.

Esityksellistä työpajaa voisi verrata tuote-esittelyyn, miettii näyttelijä Kari Koivukangas . Lapsi saattaa tietää teatterista näyttelijät ja hienot puvut, mutta nyt tietämystä laajennetaan. Yleisöön saapuvat lapset pääsevät näyttämölle, ohjaamaan esityksen kulkua ja tutustumaan ääni- ja valopöytään.

Seitsemän ihmeen tilasi Rovaniemen teatterin johtaja Kari Väänänen . Suunnittelu lähti esityksen ohjaajan Ilona Karppasen mukaan tutustumisesta. Karppanen opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja suorittaa työharjoittelua Rovaniemen teatterissa. Ensin piti ottaa selvää suuren teatterin ammattikuvista.

"Haastattelin myös Karia, näyttämömies Sami Saarta ja tehostemestari Miksa Koposta ."

Teatterin työryhmä toivoo, että esitys tuottaa yleisölle kokemuksen Rovaniemen teatterin ja teatterimaailman mysteeristä. Sellainen voi olla esimerkiksi katsojan kokemus ihmeestä. Koivukangas muistaa yhden sellaisen omasta lapsuudestaan.

"Tulin katsomaan näytelmän Noidutut veljekset . Siinä noita muutti veljekset puiksi. Aikuisena kysyin näyttämömestarilta, miten temppu tehtiin. Siinä oli laskettu kaksi puuta näyttelijöiden eteen, mutta lapsena sen näkeminen oli minulle elämys", Koivukangas kertoo.

Koko teatterin toiminnan puristaminen 45 minuutin esitykseksi on aikamoisen työn takana. Käsikirjoittajat ja työryhmä valitsivat seitsemän teatterin osa-aluetta esittelyyn.

"Työssä on rajaamisen vaikeus, kun haluaisi kertoa paljon enemmän kuin esitykseen mahtuu", Karppanen miettii.

Teatterimaailman avaaminen lapsille ja nuorille on Karppasen mielestä tärkeää. Kouluissa on oppiaineina kuvataide ja musiikki, mutta ilmaisutaitoa ja teatteria ehkä sivutaan äidinkielen tunneilla.

"Teatteri on taiteenmuoto, joka jää kouluissa vähälle huomiolle. Sama kohtalo on tanssilla. Lapsille ei opeteta esiintymistä, joten jotkut kokevat sen pelottavana asiana", hän sanoo.

Yleisö voisi saada enemmän irti esityksistä, jos teatteri olisi heille tutumpaa, arvelee Karppanen.

Se, että lasten esitys on suunnattu 3–10-vuotiaille, johtuu hänen mukaansa käytännön syistä. Teatteri vie esityksen myöhemmin maakuntaan ja teatterilaisten korviin on kantautunut pyyntö tehdä esityksistä koko perheelle sopivia.

"Pienemmissä kylissä teatteria saattaa olla kerran vuodessa ja silloin sitä tullaan koko porukalla katsomaan", Koivukangas tiivistää.

Alueteatterikuraattori Johanna Virsunen auttoi Karppasta ohjaamaan Teatterin seitsemän ihmeen. Virsunen on ollut suuri apu, sillä hän on aiemmin vetänyt teatteripajoja kaikenikäisille ja suunnitellut esityksiä.

Teatteri sopii Koivukankaan mielestä lasten maailmaan. Pienelle yleisölle värikkäät puvut ja valot voivat olla jo kokemus.

"Se on samanlaista sopimista tapahtuvista asioista kuin leikissä. Kun lapset sopivat olevansa intiaani ja cowboy, he ovat roolissa. Sama tapahtuu teatterissa."