Teat­te­riar­vio: Lämmin ja vil­pi­tön pot­ret­ti

Piaf muuntaa Rovaniemen kaupunginteatterin Saivo-näyttämön hämyisäksi pariisilaisklubiksi. Helena Anttosen käsikirjoittama ja Eljas Liinamaan ohjaama näytelmä tekee kunniaa Ranskan pienelle varpuselle.

Kirsi Kärnä ottaa suvereenisti haltuun Edith Piafin hahmon. Vuosien kuluessa muuttuva kehonkieli, kädenliikkeet ja toistuvat maneerit rakentavat uskottavan roolityön. Käheä nauru ja kuiva huumori kruunaavat ilmaisun.

Laulunumerot rauhallisesti paikoillaan tulkiten, surun kaappaamana rohkeasti selän kääntäen tai teatraalisen isoilla eleillä myötäillen ovat upeita kokonaisuuksia. Kärnän heleä ääni ja kauniisti sorahteleva ranskan kieli tekevät hänestä Piafin.

Monipolvinen ja tapahtumarikas elämäntarina esitetään pelkistetyn rehellisesti. Keskiöön nousee laulajan ura. Yksityiselämän käänteet kerrotaan hillitysti turhaan korostamatta vaikeuksiakaan.

Pettymysten ja murheen alhot vuorottelevat yltiöpäisen hauskanpidon ja esiintymispalon kanssa. Vaikka näytelmän rytmitys on rivakka, saavat tunteet silti oman sijansa.

Markku Lukan kertoja on viipyilevän rauhallinen tarinan edistäjä, joka ajautuu toisinaan sanaharkkaan Piafin kanssa tapahtumien oikeasta kulusta. Lukka tulkitsee myös useat Piafin elämän miehet, joiden henkilökuviin on osittain jätetty harmittavasti ylimääräistä päälle liimattua komiikkaa. Mafiosomainen yökerhon omistaja Louis Leplée nousee vaikuttavimmin esille.

Minna Siitonen taituroi säestäjänä ja etenkin harmonikan periranskalaiset sävelet kutkuttavat. Myös pienet naisroolit luovat vuoropuhelua. Sisko kulkee Piafin mukana ja ankara yökerhopianisti tökkii kehittymään yhä suuremmaksi taiteilijaksi.

Tapahtumat levittäytyvät laajasti ympäri katsomoa, mikä antaa erilaisen kokemuksen istumapaikasta riippuen. Kapea, koko tilan läpi kulkeva lava tuo yleisön vahvasti osaksi näyttämökuvaa ja luo kulissien takaista tunnelmaa.

Miksa Koposen valosuunnittelu hyödyntää onnistuneesti tilaratkaisuja. Kirpakka vastavalo piirtää lumoavia siluetteja ja karnevalistiset, värikkäät hehkulamput korostavat atmosfääriä.

Pienet detaljit, kuten alussa seikkailuja odottavat ja lopulta kaikkensa antaneet yksinäiset kengät luovat näytelmään oman kiehtovan tasonsa. Mutta päällimmäiseksi tietenkin soimaan jää tärkein, laulu.

Veera Kuure