Teat­te­riar­vio: Jou­lu­ta­ri­naa her­käs­sä sinessä

Rovaniemen teatterin ja Tanssiteatteri Rimpparemmin yhteistuotantona toteutettu Joulutarina valtaa teatterin lavan joulun ajaksi. Marko Leinon romaaniin ja Juha Wuolijoen elokuvaan pohjautuvan tarinan on näytelmäksi dramatisoinut ja ohjannut Kari Väänänen. Rikkumattoman sujuva kertomus etenee mukaansa tempaavasti hätkähdyttävän dramaattisesta alkukohtauksesta lähtien.

Orvoksi jäävä Nikolas päätyy kyläläisten huollettavaksi ja vaihtaa perhettä aina vuoden vaihtuessa.

Hyvät vuodet vierivät keveästi, mutta kun ruoasta syntyy pulaa, uhkaa Nikolaksen kohtaloksi langeta kerjuulle lähtö. Korvatunturilla asusteleva yrmeä puuseppämestari Iisakki ottaa kuitenkin pojan hoteisiinsa.

Jo pelkällä olemuksellaan vahvasti tilan ottavan Samu Stenbergin Iisakki on römelyydessäänkin varsin hellyttävä herra. Kehittyvä Nikolas saa itseensä käpertyneen mestarin avautumaan pikkuhiljaa ja kiintymys korvaa kovakouraisuuden.

Rehellisen raikkaiden Onni Jaatisen ja Niilo Angervon lapsuuden Nikolas piirtyy arkana, mutta silti jääräpäisen pärjäävänä. Energinen Laura Kallas loihtii innokkaan nuoren, jonka pelko saa aika ajoin otteeseensa. Ilakoiva Timo Vuento tulkitsee työssään hellittämättömän mutta rakkaudessa hämillisen aikuisen. Rehdin Markku Lukan myötä vanhentuva Nikolas sujahtaa rauhallisella varmuudella omaan osaansa maailmassa.

Jokainen näyttelijä tuo vivahteensa hahmoon, joka säilyy kuitenkin sopusointuisena ja vakuuttavana.

Lappia-talon katon muodot upeasti mieleen tuovat kaarevat seinämät muodostavat Minna Kauhasen lavastuksen pääelementit, jotka heräävät tehokkaasti eloon Kari Penttisen valosuunnittelun kanssa. Talvinen kylmyys peilautuu pintoihin hohtavana sinenä, kesäiset kukkaniityt tarmokkaana vihreänä.

Näyttämökuva muuttuu yksinkertaisen kekseliäillä kulisseilla pirtistä puutalokyläksi ja urbaaniksi markkinakaupungiksi. Tilaan luodaan milloin kirkas ja petollinen jää, milloin veden elämänehto tai susiparven valtaama synkkä metsä. Yhtäkkiä ilmestyvä ovi rakentaa puuseinästä lämpöisen kodin. Eikä passaa unohtaa tuikkivaa tähtitaivasta ja huurteisen leiskuvia revontuliakaan.

Yllätyksellisen salaperäinen nikkarointipaja näyttää niin houkuttelevalta, ettei penkissä meinaa pysyä. Rytmikkäästi liikkuvat työkalut soittavat tekemisen meininkiä.

Elina Vaskon puvustus tukee tarinaa oivallisesti ja pääsee revittelemään pirteästi karnevalistisen markkinakansan yllä.

Elävästä musiikista saadaan ensin pieniä makupaloja, mutta täyteen menoon pelimanni kolmikko, Minna Siitonen , Henri Haakana ja Valtteri Valo , virittyy lennokkaasti liukuvan harmonin kyydissä.

Runsaslukuinen lavakaarti saa lauluihin voimaa ja Matti Paloniemen mainiot tanssikoreografiat hyödyntävät tilan ulottuvuudet.

Tapahtumia on paljon ja kerronta etenee paikoin nopeasti, seesteisemmät hetket kuitenkin tasapainottavat menoa. Lempeä tunnelma yhdistää tarinan eheäksi kokonaisuudeksi.

Joulutarina on kaikin puolin erittäin onnistunut näytelmä, jota lähtee mielellään katsomaan useammankin kerran.

Veera Kuure