Aamupäivä torniolaisessa kahvilassa on rauhallinen. Kahvila Karkiainen on auennut jo aamuvarhaisella, ja ensimmäiset asiakkaat ovat kahvinsa juoneet ja lähteneet. Työntekijät valmistavat suolaisia ja makeita herkkuja ja valmistautuvat tulevaan lounasruuhkaan.
Torniolainen Aimo Kvist istuu yksin pienen pöydän äärellä. Kahvi, se tavallinen suomalainen pannukahvi, on juotu ja päivän lehdet on luettu. Muutaman sanan hän on vaihtanut naapuripöydässä istuvan miehen kanssa. Mitä keskustelu koski?
- Säästä juteltiin ja siitä, mitä lehdissä luki. Keskustelun aiheet vaihtelevat aika paljon. Jutellaan milloin mistäkin. Jos tuttuja näkee, niin niiden kanssa tulee kyllä muutama sana vaihdettua, kertoo Kvist.
Kvist käy kahvilla melkein joka päivä. Arkisin käynti sijoittuu aamupäivään, viikonloppuna kuppi kahvia saattaa maistua vähän myöhemminkin. Yleensä Kvist käy kahvilla yksin.
- Tämä on mukavaa vaihtelua arkeen ja lisää sosiaalista kanssakäymistä. Tykkään käydä rauhallisessa paikassa. Kauppakeskuksen vilinä ei kiinnosta.
Karkiaiselta siirryn kauppakeskukseen. Käytävillä ei juuri liiku ketään, mutta kahviloissa istuu porukkaa. Nopealla vilkaisulla huomaa, että suurin osa asiakkaista on keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä. Juuri kukaan ei istu yksin, vaan kahville ollaan tultu suurella porukalla. Keskustelu käy kiivaana.
Käyn juttelemassa Arnoldsin yrittäjän, Niko Tohun kanssa. Minua kiinnostaa, että miltä torniolainen kahvilakulttuuri yrittäjän silmissä näyttää.
- Aika alkutekijöissäänhän se on. Kahvilakäyttäytyminen on vielä hyvin perinteistä täällä verrattuna Etelä-Suomeen varsinkin juomien ja ruokien suhteen. Pääsääntöisesti torniolainen asiakas haluaa tavallisen kahvin posliinikupissa. Vanhemmat ihmiset ihmettelevät, että eikö täältä saa tavallista pullaa, nauraa Tohu.
Tohun mukaan asiakaskunta jakaantuu selkeästi päivän ajankohdan mukaan. Aamupäivällä asiakkaat koostuvat vanhemmista ihmisistä ja päivällä näkee paljon perheitä, varsinkin äitejä. Ilta on nuorten aikaa.
Yhdeksän vuotta yrittäjänä toiminut Tohu on huomannut jonkinlaista kehitystä kahvilakulttuurissa. Kuusi vuotta sitten oli todella suosittua ottaa kahvi mukaan. Nyt asiakkaat jäävät paikanpäälle nauttimaan antimista.
- Yleensä asiakkaat tulevat kaksin, joskus isommassa porukassa. He vaihtavat kuulumiset ja saattavat istua pöydässä pitkänkin tovin, kertoo Tohu.
Toisin kuin Torniossa, missä kahvilat löytyvät suurin piirtein samalta alueelta, Kemissä ne ovat jakaantuneet ympäri keskusta-aluetta. Keskeisellä paikalla on hyvin perinteinen kahvila-konditorio Miorita. Olen liikkeellä lounasaikaan ja sen huomaa. Liikkeen ovi käy tiuhaan ja asiakaskunta vaihtuu.
Omistaja Harri Mäkelä ei ole paikalla, joten soitan hänelle. Miltä näyttää kahvilakulttuuri Kemissä?
- Ei voi verrata etelän tilanteeseen. Me olemme täällä ihan erilaisia ja meillä on oma rytmimme. Kaupankäynti loppuu iltaviiden aikaan ja sen jälkeen kaupunki hiljenee. Uskon, että harvemmin kahville lähdetään vain sen takia, vaan siellä käydään muiden asioiden lomassa, pohtii Mäkelä.
Mäkelän mukaan asiakkaat kulkevat ryhmissä. Kahvilaan tullaan virka-aikana, juodaan kahvit ja syödään sämpylä.
- Siinä samalla vaihdetaan kuulumiset. Sen enempää ei kahvilassa vietetä aikaa.
Mioritan asiakkaiden keski-ikä on Mäkelän mukaan noin neljänkymmenen pinnassa. Muutosta asiakaskunnassa on tapahtunut viime aikoina.
- Aiemmin asiakaskunta oli selkeästi iäkkäämpää, mutta nyt ovat nuoretkin löytäneet tänne, iloitsee Mäkelä.
Pienen kaupungin ja pienen kahvilan etuihin kuuluu se, että työntekijä oppii nopeasti tuntemaan vakioasiakkaansa. Tutut kasvot ilmestyvät monesti tuttuun aikaan kahvittelemaan.
- Se on huvittavaa, että voi jo valmiiksi laittaa sen oikean pullan lautaselle, kun näkee, kuka ovesta on astumassa sisään, nauraa Mäkelä.
Kahvilan kauimmaisessa nurkassa, pylvään takana istuvat kaverukset Heli Ylikitti ja Nina Erkinantti . Naiset valmistuivat viime joulukuussa sairaanhoitajiksi ja päättivät nyt juhlistaa sitä kupillisella tavallista kahvia, tottakai, ja palalla kermakakkua.
- Ei me aina tavallista kahvia juoda. Kyllä joskus tulee otettua erikoisempaakin, toteaa Ylikitti.
Ylikitti ja Erkinantti eivät ole ehdottomia sen suhteen, että kahvi pitäisi juoda juurikin kahvilassa. Varsinkin kesällä on kiva tilata kahvi mukaan ja nauttia se ulkona. Mutta kahvilassa kun istutaan, niin joitain toiveita sen suhteen naisilla on.
- Täytyy olla mukava sisustus ja hyvä tunnelma, miettii Erkinantti.
- Ja kahvilan tuoksu, huomauttaa Ylikitti.
Pääsääntöisesti he käyvät kahvilla päiväsaikaan silloin, kun on jo valoisaa ja on mukava lähteä kaupungille kulkemaan.
Monesti käynti ajoittuu kiireisimpään aikaan eli lounasaikaan. Vaikka silloinkin on mukava kahvitella, harmittelevat naiset sitä, että Kemissä kahvilat menevät ihan liian aikaisin kiinni.
- Töiden jälkeen olisi mukava käydä kahvittelemassa, mutta kaikki paikat on jo kiinni silloin. Myös viikonlopun aikatauluja täytyisi laajentaa, pohtii Erkinantti.