"Tässä iässä on osat­ta­va myös luopua asiois­ta" – tai­tei­li­ja Nina Va­nak­sen teokset lah­joi­tet­tiin Kemiin

-
Kuva: Ahti Salmela

Taiteilija ja kuvaamataidon opettaja Nina Vanas (1906–1977) on jäänyt oppilaidensa mieliin erityisenä persoonana ja ensiluokkaisena opettajana. Vanasta muisteltiin tyttölyseosta valmistuneen Leena Jääskeläisen ja tämän ylioppilasluokan 60-vuotisjuhlakokouksessa. Vanas maalasi itse mielellään asetelmia ja niitä maalattiin myös tämän kuvataiteen tunneilla. Nyt kaksi Vanaksen asetelmaa on Jääskeläisen toimesta lahjoitettu Kemin tyttölyseon taidekokoelmaan Kemin Taidemuseossa, sekä Kemin lyseon lukiolle.

– Tässä iässä on osattava myös luopua asioista, joten päätin lahjoittaa maalaukset eteenpäin, Jääskeläinen kertoo.

Omien lasten taidemaku on Jääskeläisen mukaan erilainen, eivätkä taulut sopineet enää omaankaan kotiin Rovaniemellä. Niinpä hän tiedusteli muilta luokkansa tapaamiseen osallistuneilta miltä kuulostaisi, jos luokkaa opettaneen Vanaksen taulut lahjoitettaisiin vuosijuhlassa. Idea kannustettiin toteuttamaan.

Taulut on julkaistu samana vuonna 1953, juuri enempää kahdesta asetelmasta Jääskeläinen ei tiedä kertoa. Vanas kävi uransa ahkerasti ulkomailla etsimässä vaikutteita.

– Nykyäänhän se ei ole mitenkään ihmeellistä, sen kuin hypätään lentokoneeseen. Siihen aikaan matkustaminen oli kuitenkin todella hienoa, Jääskeläinen kertoo.

Vanaksen myöhäisemmässä tuotannossa näkyvät myös tämän juuret:– Nikke oli ortodoksi ja omalla tavallaan uskovainenkin. Jossain vaiheessa hän myös opetti ortodoksista uskontoa. Hänen myöhäisemmissä töissään taidetyyli on muuttunut ja saanut bysanttilaisia vaikutteita, jotka näkyivät esimerkiksi lehtikullan käytössä, Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläinen kertoo, että vuosikurssin 60-vuotisjuhlakokoukseen osallistui neljätoista henkeä.

– Tiedän, että jotkut vuosiluokat eivät kokoonnu koskaan valmistumisen jälkeen. Tietysti siihen liittyy sekin, millainen luokkahenki on ollut. Meillä luokkahenki oli aina hyvä, jo kouluaikana, Jääskeläinen kertoo.

Tapaamisen yhteydessä nähtiin Kemin nähtävyyksiä Veitsiluodon tehtaasta Lumilinnaan – ja muisteltiin yhteisiä lukioaikoja, niin myös Vanasta. Vanas opetti kaikkia tyttölyseon vuosikursseja ekaluokkalaisista lukiolaisiin saakka. Hän opetti piirustusta, kaunokirjoitusta, tekstausta ja taidehistoriaa. Tunneilla kudottiin myös ryijyjä.– Kun oma työ oli valmis, siirryttiin kutomaan kangaspuilla, Jääskeläinen kertoo.

Vanaksen oppilaisiin lukeutuu muiden muassa ryijytaiteen uudistajana tunnettu ja moneen kertaan palkittu tekstiilitaiteilija Maija Lavonen.

Monille muillekin tämän oppilaista taiteesta tuli lopulta ammatti:– Joukossa on teatterinjohtajia, kuvaamataidon opettajia ja taiteilijoita. Parhaimmillaan lyseon yhdeltä vuosikurssilta saattoi päästä kolmekin oppilasta taideteolliseen korkeakouluun, Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläinen itse on liikuntaneuvos, entinen Lapin Urheiluopiston rehtori ja urheilija.

Hänkin on kuitenkin elämänsä aikana ollut hyvin paljon tekemisissä taiteen kanssa ja Nina Vanaksen opit kantavat edelleenkin:

– Taidehistoria oli mielenkiintoista, vieläkin muistuu mieleen, mitä Nikke kertoi ja näytti. Häneltä opittiin että punainen ja vihreä ovat vaikea yhdistää, samoin violetti ja keltainen, Jääskeläinen kertoo esimerkinomaisesti.

Vanaksen opetus ja vaikutus, sekä Kemin tyttölyseon taso keräävätkin Jääskeläiseltä lämmintä kiitosta yhä tänäkin päivänä:

– En usko, että missään muualla koko Suomessa on ollut näin laadukasta, kannustavaa ja tuotteliasta opetusta, Leena Jääskeläinen kertoo.