Kulttuurisodan suurhyökkäys ylsi somesta Suomeenkin viime vuosikymmenellä, taistelut ovat kiivaita. Sodan pääosapuolina ovat marxismista ammentavat kulttuurivallankumoukselliset ja filosofisesti konservatiiviset voimat. Niiden välisen valtakamppailun yhteydessä puhutaan usein ihmiskäsitysten eroista.
Marxistit pitävät ihmistä luonnostaan hyvänä, joka voi muuttua pahaksi vain sortavina pidettyjen yhteiskunnallisten rakenteiden johdosta, minkä takia ne tulee hävittää. Konservatiiviset katsovat, että pahuus asuu jokaisessa ja että ihmisen siksi tulee pyrkiä pikemminkin hillitsemään himojaan kuin toteuttamaan niitä.
Aikamme suosii tunnetta yli järjen ja haluja yli tahdon. Osa ihmiskunnasta on vajonnut hyvyyshysteriaan, jossa kaikille hyväksi koettua ajetaan fanaattisesti. Se muuntuu överiksi mennessään haitalliseksi.
Esimerkiksi sanan suvaitsevaisuus merkitys on muuttunut. Aiemmin se tarkoitti muiden lähtökohtaista sietämistä vaatimuksitta, nyt omien arvojensa hyväksymisen vaatimista muilta. Itsekäs ihmisoikeustulkinta onkin aikamme suurin uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle.
Erilaisten ihmiskäsitysten taustalla on vielä perustavanlaatuisempi ero totuuskäsityksissä. Perinteisesti tieteessä vallinnut käsitys totuudesta on, että lähtökohtaisesti kustakin asiasta on olemassa totuus ja tieteen tehtävä pyrkiä selvittämään sen tarkin saavutettavissa oleva likiarvo.
Nykyään yliopistoissakin muodissa on postmoderni käsitys, jonka mukaan mitään totuutta ei joko ole tai jos onkin, se on vain itse kunkin subjektiivinen tuntemus, jolloin mukavalta tuntuva on totta ja epämukavalta tuntuva valhetta. Jälkimmäinen totuuskäsitys on sekä filosofisesti että kokeellisesti osoitettavissa vääräksi ja johtaa tieteen tason laskuun erityisesti ihmistieteiden muuttuessa vain politiikan teon erääksi areenaksi. Totuuden mahdollinen epämiellyttävyys ei muuta sitä valheeksi.
Äärioikeisto ja -vasemmisto ovat aatteellisesti paljon lähempänä toisiaan kuin niiden edustajat antavat ymmärtää. Natsismi eli kansallissosialismi ja kommunismi ovat sukulaisaatteita. Ne perustuvat ateismin kyyniseen tulkintaan eronaan se, että äärioikeisto ajaa vahvimman rajoittamatonta oikeutta ja äärivasemmisto kaiken pakkotasapäistämistä. Natsismin aatteellinen vastakohta ei ole kommunismi, vaan molempien vastakohta on klassinen teistinen kristinusko.
Tässä ajassa tarvitaan sananvapautta, oikeutta huomauttaa julkisuudessa sinkoilevien väitteiden absurdiudesta negatiivisitta seurauksitta. Mikään aate ei saa nauttia diplomaattista koskemattomuutta. Jos nauttii, seurauksena on sen totalitarismi – pahuuteen taipuvainen ihmisluonto pitää siitä huolen.
Kirjoittaja on dosentti.