Tans­si­mu­siik­kia duu­ris­sa ja vähän mol­lis­sa­kin – is­kel­mä­lau­la­ja ja har­mo­nik­ka­tai­tei­li­ja Jukka Lampela jul­kai­si huh­ti­kuus­sa nel­jän­nen pit­kä­soit­ton­sa

Jukka Lampelan arjessa harmonikka ja tanssimusiikki ovat olleet läsnä lapsuudesta saakka. Jukka Lampelalla on edessään sopivan kiireinen keikkakesä.
Jukka Lampelan arjessa harmonikka ja tanssimusiikki ovat olleet läsnä lapsuudesta saakka.
Jukka Lampelan arjessa harmonikka ja tanssimusiikki ovat olleet läsnä lapsuudesta saakka.
Kuva: Anssi Jokiranta

Elettiin 70-luvun alkua Kittilän Molkojärvellä. Lapin Radio soitti haitaripainotteista tanssimusiikkia, aikuiset ravasivat tansseissa taajaan ja televisiossa pyöri Lauantaitanssit, jossa harmonikansoittaja Aaro Kurkela näppäili kosketinsormiolla ja palkeilla varustettua vapaalehdykäskielistä kosketinsoitintaan.

Sellaisen ääni- ja musiikkimaiseman vaikutuspiirissä kasvoi myös lappilainen maalaispoika. Poika, josta oli vielä tuleva koko kansaa tanssittava harmonikkataiteilija ja iskelmälaulaja.

– Harmonikka oli jotakuinkin ainoa soitin, jota maalaiskylässä näki ja kuuli. Se oli koko ajan arjessa läsnä. Vaikutuin yhtä lailla harmonikasta kuin tanssimusiikista ja siten olikin luonnollista, että se valikoitui myös omaksi instrumentikseni, maalaispojasta haitarivirtuoosiksi tiensä näppäillyt Jukka Lampela taustoittaa.

Harmonikkaa lähdettiin hakemaan isän kanssa Rovaniemeltä asti. Silloisesta Musiikki Kuhasta lähti mukaan itäsaksalainen Weltmeister.

– Heti kotiin päästyäni aloin soittaa ja soitin viisi tuntia yhtä soittoa, ihan korvakuulolta. Myöhemmin lähdin opiskelemaan nuotteja Kittilän kansalaisopiston harmonikkakerhoon ja sille tielleni jäin, pitkän Souvari-uran myötä sittemmin tunnetuksi tullut Lampela kiteyttää.

Duuria ja mollia

27 vuoden mittainen taival Souvarit -yhtyeessä tuli tiensä päähän vuonna 2013. Laakereille ei kuitenkaan jääty lepäämään. Rovaniemellä perheensä kanssa asuva Lampela on viimeisten vuosien ajan keikkaillut niin soolona kuin Lapponia-bändinsä kanssa ”häistä hautajaisiin asti”. Myös fanien toive täyttyi huhtikuussa, kun vuosien ajan kulissien takana työstetty, 13 kappaleen albumi ”Sulle Vain” putkahti studion uunista ulos.

– Levyllä on kahdeksan duurivoittoista kappaletta, joissa keskeisintä on tanssittavuus ja hyväntuulisuus. Mukana on myös muutamia kesäisiä kappaleita. Se johtuu siitä, että musiikkiani soitetaan pääasiassa keikoilla, joissa väki on valmistautunut tanssimaan, Lampela toteaa.

Mutta rajansa keveydellä ja kepeydelläkin. Mitä olisi suomalainen tanssimusiikki ilman mollia mausteena?

– Alun perin tästä piti tulla duurilevy. Mutta sitten ymmärsin, että suomalainen yleisö kaipaa myös mollia, joten levylle pääsi myös viisi mollivoittoista kappaletta.

Sanomatta on selvää, että kolmen aikaisemman pitkäsoiton tapaan myös tuoreen albumin keskiöön nousee harmonikka itse. Tai siis hanuri, köyhät urut, ryppy, vetopeli, taljankka, pirunkeuhko. Rakkaalla soittimella on monta nimeä. Avainasemassa ovat myös tarttuvat, oivaltavat melodiat, lyriikat ja laulu.

– Laulullisesti tämä on paras levy, jonka olen tehnyt. Tämä levy on minun näköiseni ja seison laulujeni takana, Lampela ynnää.

Soittaja ei tanssi

Jukka Lampelalla on edessään sopivan kiireinen keikkakesä. Hänen mukaansa keikoilla piisaa tanssijoita edelleen, vaikkakin tanssimusiikkiperinne on muuttunut merkittävästi ajan saatossa. Väki ikääntyy ja tanssipaikat vähenevät seurantalojen lakkauttamisten myötä.

– Tanssi on silti edelleen tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja Lapissa tanssijoita riittää. On myös hienoa, että paikallisradio soittaa tanssimusiikkia. Minunkin kappaleeni sopivat yhtä lailla keikoille kuin vaikka siivousmusiikiksi.

Itse hän kokee syntyneensä lavaesiintyjäksi. Nautintoa tuottaa paitsi soittaminen, myös tanssivien ihmisten katsominen. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että parketti itsessään ei varsinaisesti vedä puoleensa.

– En mene mielelläni tanssimaan. Perustanssit toki osaan, mutta onhan se vähän sellaista haarukkatanssia. Mieluiten soitan muille ja luovutan tanssilattian niille, jotka osaavat, Lampela nauraa.

Kuka

Jukka Lampela

Syntynyt 1964.

Tanssimuusikko, harmonikkataiteilija ja iskelmälaulaja.

Kotoisin Kittilän Molkojärveltä, asuu Rovaniemellä.

Tullut tunnetuksi Souvarit-yhtyeen jäsenenä, jossa vaikutti 27 vuoden ajan.

Jätti Souvarit loppuvuodesta 2013 ja perusti Lapponia-yhtyeen.

Keikkaillut keväästä 2014 lähtien sekä soolona että Lapponia-bändinsä kanssa.

Lampelan neljäs pitkäsoitto ”Sulle Vain” ilmestyi 20.4.2019.

Edellinen albumi "Hymyä ja hyvää tuulta" ilmestyi vuonna 2013.

Voitti Viljo Vesterinen -kilpailun vuonna 1985.

Voitti Kultainen harmonikka -kilpailun vuonna 1986.

Esiintyi myös Rovaniemen kaupunginteatterin Tangosäveltäjä-produktiossa vuonna 1985 soittaen Unto Monosen tangoja.