Aikanaan Saarenkylässä alkoivat tanssikurssit. Ne keräsivät joukoittain tanssijoita, mikä on tietenkin hieno ja kannatettava asia. Mutta sitten mentiin ojasta allikkoon.

Tanssi-iltoina tanssilattia ei saanut olla luistava ja normaalitanssijat, jotka kävivät tansseissa viikoittain, halusivat lattian luistavammaksi. Lakeerikenkäkin tarttui kiinni lattiaan. Järjestäjät olivat kahden tulen välissä. Jos järkkä lähti lisäämään luistoa, kurssilaiset esittivät kuorossa vastalauseen.