Tansanialainen Bagamoyon kylä on länsimaalaisen silmään karu, köyhä ja likainen. Rakennukset ovat hökkelimäisiä ja roskaa on kaikkialla.
Paikallisen klinikan eteen alkaa kertyä jonoa seitsemän aikaan aamulla. Lähialueiden asukkaat odottavat pääsyä ilmaisiin näöntarkastuksiin, jotka alkavat yhdeksältä. Suurin osa on pukeutunut parhaimpiinsa.
Paikalliset työläiset tienaavat keskimäärin 150 dollaria eli noin 145 euroa kuukaudessa. Heillä ei ole varaa ostaa valmissilmälaseja, vaikka ne saisi muutamalla eurolla. Omilla vahvuuksilla varustetut lasit voivat maksaa monen kuukauden palkan verran.
Joillakin on kaihi. Suomessa lähes kaikki siitä kärsivät pääsevät leikkaukseen, mutta Bagamoyossa se tarkoittaa lähes aina näön menettämistä.
Näin kuvailee rovaniemeläinen Päivi Tervaniemi . Hän on optikko ja kaupungin Specsaversin toinen yrittäjä.
Tervaniemi, kaksi muuta suomalaista optikkoa sekä joukko tulkkeja ja avustajia teki Bagamoyossa hyväntekeväisyystyötä joulukuun ensimmäisellä viikolla.
Optikot tarkistivat noin 650 paikallisen ihmisen näön ja jakoivat noin tuhannet suomalaisten lahjoittamat käytetyt silmälasit niitä tarvitseville. Osa sai kahdet lasit, jotta näkisivät sekä lähelle että kauas.
Töitä tehtiin neljä täyttä päivää.
"Vaikka siellä oli kurjaa, kaikki hymyilivät. He olivat vähästä onnellisia. Työtä oli kiitollista tehdä", Tervaniemi kertoo.
Klinikka on aivan eri näköinen kuin suomalainen sairaala. Aivan näöntarkastustilojen vieressä on sairaalan puoli. Siellä näkyy todella sairaan näköisiä ihmisiä. Kun Tervaniemi menee vessaan, joku oksentaa vieressä. Kissa on saanut pentuja, jotka juoksentelevat ympäri klinikkaa.
Tervaniemestä parhaita hetkiä on lahjoittaa lasit nuorille, jotka haaveilevat opiskelusta, mutta joilla on liian huono näkö siihen.
Suurin ongelma on kieli.
Osa paikallisista puhuu vain swahilia, eikä paikalla ole aina kääntäjää. Tervaniemi oppii muutamia swahilinkielisiä sanoja: kalibu au mbali tarkoittaa lähelle vai kauas, nzuri hyvin ja hapana huonosti.
Kauas, lähelle, hyvä, huono. Kun sanat loppuvat, näytetään peukkua ylös tai alas.
Tervaniemellä on matkassa toimittajamme Anne Torvisen vanhat silmälasit, joissa on vahvuudet -2,5 ja -3,5. Hän ojentaa ne Nema Mohamedille , 26-vuotiaalle kotiäidille, jolla on kahdeksanvuotias lapsi.
Mohamedilla ei ole koskaan aiemmin ollut laseja. Lähelle hän näkee hyvin, mutta kaukonäkö on huono. Suomessa hän ei saisi ajaa autolla ilman laseja.
"Muutos on varmasti iso. Nyt hän näkee kulkea kylässä", Tervaniemi miettii.
"Miltähän Annesta tuntuisi olla ilman silmälaseja?"
Monesti lasit eivät vastaa täysin uuden omistajansa tarpeita, koska ne ovat aiemman käyttäjänsä näön mukaan tehtyjä. Suomessa sellaiset kelpaisivat harvalle, Tervaniemi arvelee.
"On eri asia, ettei ole ollenkaan laseja, kuin että on suurin piirtein oikeanlaiset, joilla näkee hoitaa lapset ja laittaa ruokaa."
Kaikille länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden ihmisille olisi tervettä nähdä Bagamoyon kaltainen paikka, Tervaniemi miettii.
"Kokemus avasi silmiä, että kaikki ei ole niin itsestäänselvää. Miten meitä voi tällä samalla pallolla olla niin erilaisissa tilanteissa."
Päivi Tervaniemi
37-vuotias.
Kotoisin Inarista. Opiskeli Oulussa ja asui sen jälkeen Etelä-Suomessa töiden takia. Muutti Rovaniemelle vuonna 2007.
Optikko ja Rovaniemen Specssaversin toinen yrittäjä.
Perheeseen kuuluu aviomies, 10- ja 11-vuotiaat lapset sekä kissa.
Harrastaa jumppaa ja vaihtelevasti muuta liikuntaa.
Kampanja
Specsavers järjesti Anna hyvän näön kiertää -kampanjan syksyn aikana. Kampanjassa suomalaisia pyydettiin lahjoittamaan käytettyjä silmä- ja aurinkolaseja.
Laseja lahjoitettiin 8 184 kappaletta.
Vapaaehtoinen optikkoryhmä vei lasit apua tarvitseville Tansaniaan joulukuun alussa.
Samalla Specsevers lahjoittaa rahaa paikallisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Rovaniemellä kohde on Etelärinteen lapsi- ja nuorisokoti, jonne lahjoitetaan 1 000 euroa.
Silmälasikeräys järjestettiin nyt kahdeksatta kertaa.
Päivi Tervaniemi oli ensimmäinen matkaan lähtenyt rovaniemeläinen.
Tansanialaiset tarvitsisivat silmälaseja aivan yhtä usein kuin suomalaiset, Päivi Tervaniemi toteaa. Terveydenhuolto on kuitenkin paljon suomalaista kehnompaa.
Tansaniassa on keskimäärin yksi optikko miljoonaa ihmistä kohden, eikä maaseudulta usein löydy optikkopalveluita ollenkaan.
Heikko näkö vähentää mahdollisuuksia työntekoon ja koulunkäyntiin. Tervaniemi arvelee, että arki ohjaa huononäköisiä tekemään asioita, joissa he pärjäävät.
Suurin ongelma tansanialaisilla on lähinäössä. Mukana olleista noin 1 500 laseista lähtivät eteenpäin kaikki plus-tehoilla varustetut, mutta miinuslaseja jäi jonkun verran yli.
Suomalaisilla on Tervaniemen mukaan tansanialaisia enemmän ongelmia kaukonäössä.
"Syitä kaukonäön heikkenemiseen on tutkittu paljon. Länsimaissa tehdään paljon näyttöpäätetyötä ja jo lapset tuijottavat erilaisia näyttöjä pienestä pitäen. Silmien tarkennus voi tavallaan jumiutua lähelle, eikä silmä enää tarkenna kauas kunnolla", hän sanoo.
"Tutkimuksissa on myös ilmennyt, että runsas sisätiloissa vietetty aika voi heikentää kaukonäköä. Eli jos lapset ulkoilisivat enemmän, likinäköisyyttä ei ehkä kehittyisi niin paljon."