-

"Mä en lähde enää lu­si­maan"

Tanja on istunut vankilassa ison osan elämästään. Yhdyskuntapalvelussa hän tuntee vihdoin auttavansa ihmisiä. Seurasimme hänen viimeisen tuomionsa viimeistä päivää.

Tanja on istunut vankilassa ison osan elämästään. Yhdyskuntapalvelussa hän tuntee vihdoin auttavansa ihmisiä. Seurasimme hänen viimeisen tuomionsa viimeistä päivää.

Tilaajille
Tilaajille

Kello 9.30, Rovaniemen keskusta.

Ruiskuja, neuloja, sterilisoitua vettä, kosteuslappuja, lääkevoidetta ruhjeisiin, kondomeja ja liukuvoidetta.

Armeijanvihreään, pitkään takkiin pukeutunut Tanja työntää pahvirasioita tottuneesti mustiin muovikasseihin huumeidenkäyttäjille tarkoitetun Osallisuuskeskus Oodin takahuoneessa.

– Onko nämä kaikki nelivitosia? Parasta ottaa mukaan myös niitä violetteja viisvitosia, Tanja ohjeistaa.

Terveydenhoitaja Petri Rahja nyökkää.

Kyse on neulojen koosta. Nelivitonen tarkoittaa 0,45 millimetriä paksua neulaa, viisivitonen hieman isompaa.

– Mä olen tällainen vanha narkkari, yhdyskuntapalvelua suorittava Tanja esittäytyy. Hänen mukaansa ajautuminen huumeiden maailmaan ei katso henkilön taustaa.– Ei kaikista, joilla on paska lapsuus tule narkkareita, eikä niistä, joilla on hyvä lapsuus tule kunnon ihmisiä.
– Mä olen tällainen vanha narkkari, yhdyskuntapalvelua suorittava Tanja esittäytyy.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.