Jokainen kalastusta 1960- ja 1970-luvulla harrastanut muistaa tammukkapurot, joiden varrella sai nauttia upeista hetkistä, kun tammukat vinguttivat rottinkivavan siimaa ilta-auringon loisteessa. Niihin hetkiin ei voi enää uppoutua kuin kaukaisissa muistoissa.
Valtiovallan suunnaton huoli mummojen pissivesistä vesistöjen pilaajana ja vuosikymmeniä jatkunut metsätalouden kontrolloimaton, järjetön ja peruuttamattomia tuhoja aiheuttanut toiminta ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten kohta sata vuotta täyttävässä Suomessa on suhtauduttu ja suhtaudutaan vesiensuojeluun.