Tyttö seisoo kyläkoulun näyttämöllä ja odottaa esiripun aukeamista jännityksestä väristen. Valot ovat kirkkaat ja tunnelma käsin kosketeltava. Punainen samettiesirippu tuoksuu miellyttävän väkevälle. Vähintään yhtä väkevä on halu näytellä ja antautua itseilmaisulle.

– Minulla on aina ollut suuri palo teatterin tekemistä kohtaan. Pitkään haaveilin näyttelijän ja myöhemmin ilmaisutaidonopettajan ammatista. Lukion jälkeen hakeuduin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta sillä ajatuksella, että juuri äikänmaikat opettavat kouluissa ilmaisutaitoa, Rovaniemen teatterin Tavisteatteri -ryhmää ohjaava Piia Kvist taustoittaa.