Tämä mies poh­jus­ti yh­dis­te­tyn hurjan nousun: ”Oli ollut liikaa ve­te­leh­ti­mis­tä ja laiskaa mei­nin­kiä”

Huhtikuussa 2012 Petter Kukkosen unelmasta tuli totta. Hänet valittiin yhdistetyn päävalmentajaksi.

- Tiesin tilanteen, mutta en millään arvannut, minkälainen urakka tämä olisi, Kukkonen sanoo.

Tilanteella Kukkonen tarkoittaa sitä, että Suomessa yhdistetyn lajikulttuuri oli kulkenut vääjäämättömästi alamäkeen. Urakka kertoo siitä, että vaihtaessaan Viron yhdistetyn päävalmentajan työt vastaavaan hommaan Suomessa, Kukkonen ei välttämättä osannut arvata saapuvansa lajin kehitysmaahan.

Kyllä, siitä huolimatta, että vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yhdistetty oli Suomelle arvokisojen mitaliautomaatti. Samppa Lajunen . Hannu Manninen . Jaakko Tallus . Heiltä menestystä odotettiin, ja sitä myös tuli.

Kukkosen aloittaessa hän sai käsiinsä lajin, jonka suuret tähdet olivat lopettaneet. Anssi Koivuranta ja Lauri Asikainen olivat vaihtaneet mäkihyppyyn.

Oli sentään jotain, kuten keväällä 2012 16-vuotiaana nuorten MM-hopeaa voittanut Ilkka Herola ja muutama idea, miten kehitysmaasta tehdään jälleen yhdistetyn kestomenestyjä.

Kukkonen ei nimittäin ollut ensimmäistä kertaa kehitysmaahommissa. Edelliset viisi vuotta hän oli valmentanut Viron yhdistetyn miehiä.

Vähän ennen juhannusta 2007 Kukkonen sai soiton Viron hiihtoliiton pääsihteeriltä: paikka olisi auki, kiinnostaako?

Ensin Kukkosta ei kiinnostanut. Hän valmensi siihen aikaan Suomen B-maajoukkuetta ilman palkkaa. Kiinnostus otti uusia kierroksia, kun Kukkonen sai yhdistää B-maajoukkueen ja virolaiset. Hän saisi jopa palkkaa valmentamisesta.

- Olihan se alkuun yksinäistä työtä. Tein kaiken itse lentolippujen varaamisesta alkaen ja olin samalla kaikkien henkilökohtainen valmentaja. Tosin taso oli niin heikko, joten siellä saattoi säveltää varsin vapaasti.

Eniten säveltämistä vaati se, mitä Viron urheilijat ajattelivat: anteeksi, olemme virolaisia, emme osaa, emme pysty.

- Toin heidät Suomeen, kun Manninen ja Koivuranta olivat vielä huipulla ja näytin, että he harjoittelevat samalla tavalla. Homma toimii, kun aletaan hommiin.

Se toimi sen verran hyvin, että Viro nappasi Kukkosen johdolla useita nuorten MM-mitaleita.

- Jännää, että Suomessa oli vielä pari vuotta sitten sama tilanne. Pojat tiesivät, että he harjoittelevat hyvin, mutta menestykseen ei uskottu. Vasta tänä vuonna pojille on tullut luottamus siihen, että saakeli vieköön, mehän voidaan pärjätä.

Nuoria ei saa unohtaa

Tekeekö Kukkonen ihmeitä? Onko hänellä salainen menetyskaava? Tapahtuuko kaikki vain itseensä uskomisen voimalla?

Ei, ei ja ei. Kukkosen resepti on ainakin nopeita oikoteitä odottavalle karua kuultavaa.

- Mikään ei tule ilmaiseksi, tekosyyt pitää heittää nurkkaan ja vetää rukkaset kouraan. Pitää tehdä valtavasti töitä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Ilkka Herola on ollut viime vuodet Suomen ykkönen, mutta nyt paikalle on jo vähän tunkua.

Kuva: EXPA/JFK

Suomessa työ alkoi valmennusjärjestelmän rakentamisella ja nuorten kehittämisellä.

- Virossa ollessani olin seurannut suomalaista harjoittelua, sekä yhdistetyn ja mäkihypyn. Aika heikolta se vaikutti. Vielä 2009 ja 2010 suomalaiset pärjäsivät ihan kohtuullisesti molemmissa lajeissa, mutta sitten se loppui kuin seinään.

Kun vanhat mestarit katosivat, karu totuus paljastui: nuoret oli unohdettu, ja lajit pääsivät näivettymään.

- Toisaalta olihan se minulle hyvä tilanne lähteä tekemään uutta työtä. Maaperä oli valmis, ja siihen sai kylvää omat ideat.

Maaperää oli muokattu jo parin vuoden ajan Kimmo Savolaisen johdolla. Valmentamisessa oli palattu vanhan liiton kolmiportaiseen systeemiin: nappulat eli 11–14-vuotiaat, 15–18-vuotiaat juniorit ja maajoukkue.

- Tuolle pohjalle tehtiin suomalaisen yhdistetyn ideologia. Mietittiin, millaista harjoittelua millekin ikäpolvelle, miten leiritetään, miten kilpaillaan, mikä on junioripolku.

Kukkonen valmensi kahtena viimeisenä Viron-vuotenaan myös suomalaisia nappularyhmäläisiä. Siitä joukosta Herola, Eero Hirvonen , Leevi Mutru ja Arttu Mäkiaho kisaavat kohta Lahden MM-kisoissa.

- Olen ollut heidän kanssaan siitä lähtien, kun he kaikki olivat vielä pikkuisia räkänokkia, Kukkonen sanoo kaikella lämmöllä.

365 päivää huippu-urheilua

Ja näin räkänokista tuli mitalitoivoja etuajassa. Kukkonen kokosi kaikki kolme ryhmää harjoittelemaan yhdessä, niin nappulat kuin maajoukkuemiehetkin. Kukkonen ajoi läpi kovan työnteon kulttuurin. Napina ja valittaminen päätyivät kiellettyjen asioiden listalle. Kukkonen vaati, että huippu-urheilijan elämää on elettävä 365 päivää vuodessa.

- Oli ollut liikaa vetelehtimistä ja laiskaa meininkiä.

Yksi iso asia on se, että suomalaisessa yhdistetyssä pelataan nyt meidän peliä. Kukkonen on mukana joka tasolla.

- Olen tiivisti yhteyksissä nuorten ryhmien valmentajien kanssa. Alkukesästä koulutin pienimpien ryhmien valmentajat. Seuraan myös, keitä valitaan kisoihin. En halua päsmäröidä, mutta tiedän tarkasti, mitä tapahtuu. Tietysti jokaisen oma valmentaja tuo omat mausteensa, mutta iso kuva on kaikilla sama.

Ison kuvan etualalla on se Kukkosen vaalima kova työ. Silti Kukkosta ei pidä luulla armottomaksi piiskuriksi.

- Valmentajan työ on ihmisten auttamista. Maajoukkueen poikia olen seurannut siitä, kun he olivat 14-vuotiaita, joten mitä muuta tämä on kuin kasvattamista ja urheilun sekä elämän arvojen opettamista.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Tämän kauden läpimurtourheilija on ollut Eero Hirvonen.

Kuva: JEON HEON-KYUN

Lahdesta Suomen yhdistetyn joukkue hakee mitalia.

- Se on kova tavoite, mutta mahdollinen, jos kaikki osuu kohdalleen. Voimme puhua avoimesti unelmasta jo nyt, Kukkonen sanoo.

Paineita ei kauheasti pitäisi olla, sillä Hannu Mannisella kypsytetty nuori joukkue alkaa olla tuloksentekokunnossa vasta vuosien 2018 ja 2022 talviolympialaisten aikaan.

- Ja vielä vuonna 2026. Silloin pojat ovat vasta kolmekymppisiä.

Kukkonen tietää, että asiassa on pieniä reunaehtoja, kuten raha.

- Pitkä ura vaatii, että homma on mielekästä eli siitä pitäisi saada 50 000–100 000 euroa tienestiä vuodessa. Kukaan ei jaksa yli kolmekymppiseksi jollain 20 000:lla tai vielä pienemmillä rahoilla.