Rovaniemen taidemuseo järjestää yhdessä Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistyksen (STSY) kanssa talvista luontoa ja elämää kuvaavan näyttelyn Lumen maa – Lumikuorrutteisesta talviidyllistä modernin talven kuvaukseen . Suomen keskeisimmät kuvataiteilijat kultakaudelta nykypäivään tuovat nähtäväksi ja koettavaksi suomalaista talvea lähes 70 teoksen voimin. Ilmaisu etenee realistisesta ulkoilmamaalauksesta oman aikamme abstraktiin muotokieleen.
Näyttelyn on kuratoinut Rovaniemen taidemuseon johtaja Hilkka Liikkanen ja sen yhteydessä ilmestyy Lapin yliopiston taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirviojan ja väitöskirjatutkija Jonna Katajamäen toimittama, runsaasti kuvitettu Lumen maa -julkaisu. Syys–lokakuussa on luvassa myös Talvi suomalaisessa kuvataiteessa -luentosarja, joka toteutetaan yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa.
Vaikka historian tarinat pitivätkin pimeitä ja kylmiä paikkoja pahoina ja pelottavina, löysivät kultakauden taiteilijamme kuten Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Victor Westerholm ja Pekka Halonen talvesta suomalaisuuden aineksia – sitkeyttä ja selviytymistaitoja. Suomen asema sortovuosina sekä sen jälkeisinä vaikeina sota-aikoina herätti taiteilijat etsimään suomalaisuuden ydintä. Tähän viittaa myös Eero Järnefeltin maalaama Mannerheimin muotokuva vuodelta 1933, jossa marsalkka on asetettu seisomaan sodan runtelemaan talvimaisemaan.
Ulkoilmamaalauksesta oli 1800-luvun lopun Keski-Euroopassa tullut realismin sekä impressionismin myötä suosittu taiteen ilmaisumuoto ja kaikki suomen merkittävimmät kuvataiteilijat opiskelivat Pariisissa. Ulkoilmassa valon aikaansaama väri toistui paperilla tai kankaalla luonnollisimmalla tavalla.
Etenkin 1900-luvulle tultaessa taiteilijat kiinnostuivat talvisen erämaan lisäksi talvitamineisiin pynttäytyneistä ihmisistä arkisissa toimissaan sekä kaupunkimaisemista rakennusryhmineen. Marcus Collin kuvasi räntäsateessa tarpovia kaupunkilaisia sekä kauppatorin vilkasta elämää.
Lumipeitteiset katot rytmittivät niin kaupunki- kuin kylämaisemiakin. Eero Nelimarkan maisemista tuli pohjalaisuuden kuvauksen symboli. Reidar Särestöniemi ei alun perin pitänyt talvesta. Hänelle valoton aika oli jopa pelottava ja hän matkusti mielellään kaamosta pakoon ulkomaille. Myöhemmässä tuotannossaan hän kuitenkin löysi talven valon ja huurrekoivikkojen kauneuden.
Täysin abstrakteissa maalauksissa talvi esiintyy lähinnä tunnelmina ja ilmaisullisina lähtökohtina, kuten Marika Mäkelän maalauksessa Lumi ja Vihreä .
Näyttelyn vanhemmat maalaukset on poikkeuksetta maalattu Etelä-Suomessa. Onko ilmastonmuutos vaikuttamassa siihen, että Etelä-Suomessa asuvilla taiteilijoilla ei ole lumisia kohteita tarjolla siinä määrin kuin kultakauden taiteilijoilla oli?
Lumi on taiteilijalle ihanteellinen kohde talven eri olosuhteiden kuvaamisessa. Valo heijastuu lumesta eri tavoin kylmässä pakkasessa, kirkkaassa kevätauringossa tai kaamoksen revontulten ja tähtitaivaan alla.
Valkoinen jumi heijastaa ympäristönsä värejä. Niinpä puhtaan valkoista pintaa lumisessa maisemassa harvoin ilmenee. Jos rauhassa katsoo, opettaa luminen maisema taiteilijan ja teoksen kokijan näkemään.