Lunta sataa vaakasuorassa, kun tarvon kohti Lumilinnan vastaanottoa. On pimeää, tietysti. Joulukuu Meri-Lapissa.
Respassa minut vastaanottaa asiakaspalvelija Hanna Ahonen , joka on työskennellyt Kemin matkailun palveluksessa kuusi kautta.
–Työnkuvani on ollut monipuolinen: olen työskennellyt lumilinnassa, lipunmyynnissä ja lumiravintolassa.
Viime talvena lumilinnan paikka vaihtui entisen Mansikkanokan leirintäalueen paikalle. Merenrantaan rakennettiin pieniä hirsimökkejä, joiden suurista koko seinän kokoisista ikkunoista voi katsella ulos ja lasisten kattojen läpi taivaalle.
Mökit eli Seaside Glass Villas voitti World Luxury Hotel Awards -kisoissa ensimmäisen palkinnon. Lumihotelli voitti sen viime vuonna. Kisaan ilmoittaudutaan ja voittajasta äänestetään.
Tarkoituksenani on nyt testata, millaisia nämä noin 600 euroa yöltä maksavat pienet luksusmökit ovat.
Hanna Ahonen saattelee minut sisälle mökkiin. Sisällä on aika lämmintä. Ahonen kertoo, että ilmastointilaitetta ei kuitenkaan saa säätää itse, henkilökunta hoitaa homman pyynnöstä.
Pikkuisen huvilan kalustus on niukka: kaksi sänkyä, yöpöytä, pieni rottinkinen nojatuoli, jossa on lampaantalja. Pöytä ja kaksi tuolia.
Halutessaan majoittuja voisi vaikka kokkailla. Mökissä on jääkaappi, keittolevyt ja mikroaaltouuni sekä vedenkeitin. Moni aasialainen matkaaja tykkää juoda kuumaa vettä. Teellä tai ilman. Vettä ei tietentään ole tarjolla pulloissa, vaan sitä saa suoraan hanasta.
Kemin matkailun tiedottaja Noora Barria kertoo, että matkustajat luottavat siihen, että hanavesi on todella juomakelpoista, eikä pullovesille ole edes kysyntää.
Heittäydyn selälleni sängylle. Sää ei suosi revontulibongaajaa. Lunta sataa, eikä kattoikkunasta näe ulos. Lämpölasin ansiosta lumi ei kuitenkaan kasaannu lasikaton päälle, vaan sulaa pois.
Hanna Ahonen on kertonut, että useimmiten matkailijat saapuvat kohteeseen samalla tavalla kuin minä: illan suussa.
Mitä turisti tekisi nyt?
Naapurin aasialaiset ovat ainakin innoissaan lumesta, josta he rakentelevat pieniä lumiukkoja. Mutta yleensä ensimmäisenä ollaan ruokaa vailla.
Lähimmät ravintolat sijaitsevat melko lyhyen matkan päässä keskustassa. Noora Barria kuitenkin tietää, että matka voi tuntua outoon kaupunkiin, lumeen ja pimeyteen tottumattomalle turistille pitkältä.
–Kyllähän asiakkaamme kaipaavat ravintolaa Lumilinna-alueelta.
Sellainen on toiveissa viimeistään sitten, kun ympärivuotinen lumilinna rakennetaan.
Minun vaihtoehtoni on läheinen K-Market, josta noudan valmissalaatin. Noora Barria kertoo, etteivät turistitkaan välttämättä syö koko ajan ulkona, vaan käyttävät hyväkseen lähikaupan antimia.
Kun sammutan valot, voin tiirailla Perämerelle. Koiranilmalla siellä ei kyllä näy edes jänistä.
Vaikka mökit ovat vierivieressä, tulee ihan semmoinen olo, että olisin yksin, keskellä ei mitään. On ihan hiljaista, vaikka ollaan Kemin keskustassa. Mutta hiljaisuutta ja rauhallisuuttahan turistit Suomesta hakevat?
–Sopivassa määrin kyllä. Joitain matkailijoita hiljaisuus ja pimeys saattaa tosin myös pelottaa, Barria kertoo.
Mökeissä ei ole televisioita. Se on Noora Barrian mukaan ihan tietoinen valinta.
–Asiakkaat eivät ole niitä kyselleetkään. He ovat aika aktiivisia, eivätkä he vietä huviloissa pitkiä aikoja.
Suurin osa käviköistä majoittuu kohteessa vain pari päivää. Poikkeuksiakin on. Marraskuussa villassa majoittui pariskunta kahdeksan yötä putkeen.
–Safari-juttuja ei ollut tarjota eikä lumilinna ollut auki. Marraskuussa ei välttämättä ole talvista, mutta onneksi lumi tuli. Pariskunta teki vielä päiväreissuja muuallekin Lappiin, Barria muistelee.
Ilta saapuu Kemiin. Mökeissä voi käydä suihkussa, mutta saunomismahdollisuus on ainoastaan tilauksesta ryhmille. Yleensä ulkomaalaiset matkailijat eivät saunaa välttämättä kaipaakaan.
Palkitussa lasivillassa uni tulee hyvin. Aamulla herään lumitöiden ääniin. Se on hyvä asia, etten myöhästy jo kello 9 päättyvältä aamiaiselta. Eivätkö lomailijat haluaisi nukkua pidempään?
–Monella lomailijalla on päivä täynnä tekemistä, joten he heräävät mielellään aikaisin, tietää asiakaspalvelija Hanna Ahonen.
Aamiainen on hyvin suomalainen: esimerkiksi kylmäsavulohta, puuroa, karjalanpiirakoita ja smoothieta.
Istahdan samaan pöytään australialaisten, Melbournessa asuvien Ron ja Leoni Mathersin kanssa. He viettävät yhdeksän päivän loman Suomessa.
He ovat ihastuneita lumisateesta ja lasihuviloiden skandinaavisesta arkkitehtuurista.
–Täällä on taianomaista. Ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä, 72-vuotias Leoni kehuu.
Pariskunta viettää muutaman päivän Kemissä ja jatkaa sitten pohjoiseen. He vierailevat myös Kakslauttasessa, jossa he yöpyvät lasi-igluissa.
–Lähdemme kävelemään ja katselemaan kaupunkia. Etsimme hyvän lounaspaikan, pariskunta kertoo suunnitelmistaan.
Noora Barrian mukaan Kemin lasihuviloiden vahvuus majoituskohteena, verrattuna esimerkiksi Kakslauttaseen on se, että mökit sijaitsevat kaupungissa ihmisten ilmoilla.
–Turistit näkevät tavallisia ihmisiä. He voivat nähdä ihmisiä taluttelemassa koiria, lapsia leikkimässä tai ihmisiä pyöräilemässä talvella. Paikallinen elämä on vieressä.
Hetkeni matkailijana loppuu ja palaan osaksi paikallista elämää.
