Pian vuoden päivät toiminut Juha Sipilän (kesk.) hallitus on ehtinyt suututtaa leikkauslistoillaan lähes kaikki tahot, myös työttömät nuoret.
Nuorisotakuuseen varatut määrärahat ovat romahtaneet (LK/PS 13.3.). Edellinen, Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin (kok.) hallitus myönsi nuorisotakuuseen vuosittain 60 miljoonaa euroa. Viime vuonna siihen kului peräti 116 miljoonaa euroa.
Kuluvalle vuodelle määrärahat ovat pudonneet 46 miljoonaan euroon, josta siitäkin valtaosa kuluu nuorten aikuisten osaamisohjelmaan, joka päättyy 2018. Nuorisotakuuseen hallitus on varannut vain kymmenen miljoonaa euroa, jonka senkin pitää riittää kolmelle vuodelle. Tälle vuodelle takuurahoja on budjetoitu neljä miljoonaa euroa.
Nuorisotakuu oli Kataisen hallituksen kärkihanke, joka lupasi työ-, koulutus-, harjoittelu- tai työpajapaikan jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle ja alle 30-vuotiaalle koulutetulle kolmessa kuukaudessa työttömyyden alkamisesta. Lupaus jäi lunastamatta jo tuolloin ja nyt näyttää siltä, että takuu raukeaa lopullisesti.
Määrärahojen pudotus tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät TE-keskukset kykene tarjoamaan nuorille palveluja entiseen tapaan. Tämän ennakoidaan pidentävän nuorten työttömyysjaksoja.
Ohjelmassaan Sipilän hallitus aikoo – ei siis lupaa – taata koulutuspaikan kaikille peruskoulun päättäville nuorille, vahvistaa työnetsijätoimintaa sekä kehittää nuorten palkkatukea ja sanssi-korttia. Ammatillista koulutusta vailla olevat on tarkoitus ohjata oppisopimuskoulutukseen.
Samalla nuorisotakuun nimi on vaihtunut yhteisötakuuksi, missä paikkaansa yhteiskunnasta hakevalle nuorelle luvataan matalan kynnyksen palveluja.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan Suomessa on lähes 50 000 alle 25-vuotiasta työnhakijaa. Määrä on suunnilleen sama kuin vuotta aiemmin, mutta useita tuhansia suurempi kuin tammikuussa 2013, jolloin nuorisotakuu otettiin käyttöön. Vaikka takuu onnistuikin joissakin asioissa, sen teho jäi odotettua selvästi pienemmäksi.
Nuorisotakuu oli aikansa lapsi, josta ei varttunut koskaan vakavasti otettavaa aikuista tai edes nuorta. Takuu kuulosti jo alunperin liian hyvältä ollakseen totta, mitä pidetään yleisesti petoksen tunnusmerkkinä.
Nuorisotakuusta ei puuttunut hyvää tahtoa, eikä kunnianhimoa, mutta kylläkin realismia. Jälkikäteen voidaan sanoa, että se lupasi enemmän kuin lunasti.