Kemiläinen Tarja Oljakka käyttää koiraansa liki päivittäin aamulenkillä Takajärven maastossa. Hän ihmetteli koiransa käyttäytymisistä Takajärveen laskevan pienen ojan reunalla. Koira oli innostunut ojassa olevista kaloista, joista suurin osa oli kuollut, mutta ne liikkuivat kevyen virran voimasta. Osa yritti vielä uida maha pystyssä ja osa näytti voivan hyvin.
Kalojen joukossa oli ahvenia ja särkiä sekä sadoittain pieniä sinttejä, joita oli vaikea tunnistaa.
Näky oli kieltämättä etova, kun kuolleita kaloja oli pakkautunut kerroksittain jääriitteeseen kiinni. Ojan lähistöllä Takajärvellä asuva Jani Maikkula ei ole koskaan aiemmin kohdannut samaa luonnonilmiötä. Kemin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiökään ei ole aiemmin kuullut ongelmasta.
–Pitää käydä vilkaisemassa tilannetta, mutta eiköhän luonto huolehdi tästäkin ilmiöstä, Risto Pöykiö sanoo.
Ojansuussa oli huhtikuun puolen välin jälkeen vettä ainoastaan noin 25 senttiä. Se oli jäästä auki noin 30 metrin matkan.
Oja saa alkunsa Junkohallin lähistön metsiköstä eli vajaan puolen kilometrin päästä Takajärven pohjoisrannasta. Ojasta on siltarumpuyhteys Takajärveen. Itse järveen oli jo kulkeutunut virran mukana kuolleita kaloja.
Särkien ja ahventen kutu alkaa matalikoilla yleensä toukokuussa, joten kudulle nousustakaan ei Takajärvellä ollut kyse.
Lapin ely-keskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtala uskoo, että kalojen nousu mitättömään ojaan johtuu Takajärven hapettomuudesta.
–Jos järveä on joskus ruopattu, siihen on voinut syntyä hapettomia paikkoja. Myös järven saama aikainen jääkansi voi olla syynä hapen puutteeseen. Kalat ovat lähteneet hakemaan purosta laadukkaampaa vettä, mutta ovat menehtyneet joko stressiin tai veden hapettomuuteen, Huhtala uskoo.
Huhtala suosittelee viranomaisia korjaamaan kuolleet kalat ojasta, mikäli se vain on mahdollista. Vielä ei kaloista ollut hajuhaittaa, mutta myöhemmässä vaiheessa raadoista lähtevä lemu voi olla voimakas.
–Kuolleet kalat tuovat järveen ylimääräistä biomassaa, mikä vaikuttaa veden laatuun. Joissakin kunnissa ympäristölautakunta on huolehtinut kalojen keräämisestä, myös palokunta on ollut mukana puhdistamassa ojia kalanraadoista. Linnut löytävät usein kalat ja tekevät omaa puhdistustyötään, Jarmo Huhtala kertoo.
Lohikalat reagoivat kalalajeista herkimmin hapettomaan veteen. Ruutana elää hapettomassa lammessa jopa talven yli. Ahven kestää ruutanan jälkeen kohtuullisen hyvin vähähapekasta vettä.