Taito kasvaa kil­pail­les­sa

Kun aina voi nähdä edessään haasteen, ei malta lopettaa.

Niin on käynyt rovaniemeläisille Martti Toloselle ja Riitta Kojolle . Kahdeksan vuotta sitten he lähtivät mukaan tanssiseura Revontulitanssijoitten Lavarytmit-ryhmään. Kohta kiinnostuksen kohde tarkentui, ja he siirtyivät harrastamaan kilpatanssia.

Viikonloppuna pari mittelöi vakio- ja latinalaistanssien Suomen mestaruuksista kotikentällään Rovaniemellä. Mitalisijoja ei ropissut, mutta hiki virtasi senkin edestä.

- Näkyi rutiinin puute. Oli semmoista hätäilyä, ja varsinkin cha-cha oli hakusessa, Riitta Kojo puntaroi suoritusta latinalaistanssien alkukarsinnan jälkeen.

Pariskunta on kilpaillut parhaimmillaan noin kahdeksan kertaa vuodessa, mutta parin vuoden ajan tahti on ollut hiljaisempi.

- Kun tulee pitkästä aikaa lattialle, niin jännitys tekee sen, että virheitä tulee, Kojo arvioi.

Virheistä huolimatta parin taival jatkui alkukarsinnoista.

Vahvimmillaan pariskunta kokee olevansa vakiotansseissa, mikä näkyy myös taitoluokituksessa. Kilpatanssissa parit on arvioitu luokkiin A:sta F:ään.

- Meillä on lattareissa B ja vakioissa A, Tolonen kertoo.

Luokat rajoittavat sitä, mihin kilpailuihin pari saa osallistua ja mitä kuvioita he saavat tanssissa käyttää. Ylempiin taitoluokkiin pääsee keräämällä kilpailuissa nousupisteitä.

- Tämä on erittäin kurinalainen laji, Tolonen sanoo.

Tolonen ja Kojo kilpailevat iän mukaan määriteltävässä Seniori 2 -luokassa. Sen SM-kisoissa taitoluokkavaatimusta ei ole, mutta kilpailuparin pitää kuitenkin hallita kaikki kilpailutanssit.

- Tämähän vaatii koko ajan oppimista. Aina tulee haastetta ja aina voi edetä. Sarjojakin on seniori neloseen asti, Tolonen kuvaa lajin mukaansatempaavuutta.

Viimeistään tanssijoiden odotusalueella maallikkokin huomaa, että kilpatanssi on kova laji. Kun pari astelee pois parketin valoista, alkaa armoton puuskutus.

Kilpailusuorituksessa tanssitaan viisi puolentoista minuutin pätkää liki peräjälkeen. Sama spurtti on joka vaiheessa aina finaaliin saakka.

- Yksi suoritus vastaa yli neljänsadan metrin juoksua, mutta tässä ei pukeuduta shortseihin ja t-paitaan, Martti Tolonen vertaa.

Hänen mukaansa latinalaistanssit ovat siinä mielessä inhimillisempiä, että tanssiasu on kevyempi. Vakiotansseissa mies pukeutuu frakkiin.

- Se on sitten kyllä todella märkä, hän toteaa.

Harrastuksena kilpatanssi on Tolosen ja Kojon mukaan edullinen. Heillä suurin kulu on seuran jäsenmaksu, joka nousee on 150 euroon vuodessa.

- Meillä on kolmet harjoitukset viikossa, ja lisäksi seuran sali on vapaasti käytössä, Tolonen sanoo.

Vaatteisiin ja kenkiin voi parin mukaan sijoittaa melkeinpä mielin määrin, mutta halvemmallakin selviää. Alkutahdit pärjää tavallisella urheiluvaatetuksella.

- Me aloitimme noin kahdeksankymmenen euron kengillä, he muistelevat.

Myöskään kummoista tanssillista alkupääomaa ei heidän mukaansa alkuun tarvita.

- Tämä sopii myös pariskunnille, joilla ei ole rytmitajua eikä kokemusta tanssista, sillä silloin ei ole myöskään vääriä malleja, Tolonen sanoo.