Vaalea, valoisa huone isoilla ikkunoilla. Sievoinen maalin tuoksu. Valmiita ja keskeneräisiä tauluja huoneen yhdessä nurkassa. Siltä näyttää taiteilija Seija Satokankaan ateljee Torniossa Porthaninkoulun tiloissa.
Saapuessani ateljeeseen Satokangas on työn touhussa. Tekeillä on fantasiamaailmaa ammentava teos. Maalaus on saanut vaikutteita Hobitti-elokuvista, joita Satokangas on katsonut yhdessä Haaparannan nuorisovankilan asukkaiden kanssa työskennellessään siellä. Mutta miten taitelija on päätynyt töihin vankilaan?
- Sinne haettiin alunperin kokkia. Hain ja pääsin haastatteluun. Ensimmäistä kertaa elämässäni mainitsin työhaastattelussa, että olen taiteilija. No, kokin paikkaa en saanut, mutta soittivat myöhemmin minulle takaisin ja tiedustelivat lisää taiteestani. He kiinnostuivat ja pääsin töihin! Työskentelen nyt nuorisovankien kanssa opettaen heille taidetta, kertoo Satokangas.
Olen tavannut Satokankaan kerran aiemmin. Jo silloin minulle paljastui, että hän on varsin sanavalmis ja räväkkä persoona. Istumme pöydän ääreen ja pyydän kuulla kaiken hänen elämästään: mistä kaikki alkoi ja miten hän on päätynyt juuri tähän ateljeeseen. Satokangas vetää henkeä ja aloittaa, kuten toivoin, ihan alusta.
- Synnyin vuonna 1956 Rovaniemellä. Äiti on kertonut, että sinä iltana oli aivan valtavat revontulet. Lapsuuteni oli onnellinen. Asuimme Lohinivassa, minä, kaksi sisartani sekä molemmat vanhemmat. Taisin olla äidin lellikki. Kun asuntomme oven avasi, pystyi näkemään auringonnousun sekä sen laskun.
Piirtäminen kuului vahvasti jo hänen nuoruuteensa. Koulukirjojen tyhjät kohdat täyttyivät kukista ja kauniista naisista. Kotona äiti kannusti piirtämiseen, isä ei ymmärtänyt taiteen päälle. Teini-iän jälkeen Satokangas ilmoitti haluavansa lähteä Lahteen taidekouluun, mutta isä ei lupaa myöntänyt.
- Isä sanoi, että ei käy! Lähdet Kittilään emäntäkouluun opiskelemaan ruoanlaittoa ja lastenhoitoa. Sinne sitten oli lähdettävä.
Koulun jälkeen Satokangas muutti Rovaniemelle ja pääsi Valion baariin töihin. Siitä alkoi hänen pitkään kestänyt uransa ravintola-alalla. Alkuun hän siivoili pöytiä ja tiskasi, mutta hetken päästä hänet ylennettiin ja hän pääsi työskentelemään kassalle.
- Muistan, kun yhtenä päivänä tarjoilin vanhemmalle rouvalle jäätelöannoksen ja tuo rouva sanoi minulle, että ”kiitos tyttö, tuo hymy pelasti päiväni”. Siitä lähtien olen pitänyt mottonani sitä, että kun hymyilee, niin ihmiset hymyilevät takaisin.
Satokankaan elämässä on ollut käänteitä, jotka ovat vieneet häntä paikasta toiseen. Tutuksi ovat tulleet Tukholma, tunturien värittämä Pohjois-Suomi sekä kaupunkielämä Helsingissä. Yllättävän tarjouksen kautta aukesi mahdollisuus työskennellä Suomenlahden toisella puolen.
- Avasin ravintolan Tallinnaan. Siitä ajasta on vain lämpöisiä muistoja. Luomisen tuska tosin oli valtava!
Kun kuuden vuoden taival Virossa päättyi, oli aika siirtyä takaisin pohjoiseen. Satokangas jatkoi ravintolassa työskentelyä Ylläksellä, Äkäslompolossa ja Rovaniemellä. Taiteellekin oli aikansa. Vuonna 2010 tuli puhelinsoitto, jonka myötä pakattiin muuttokuorma ja uudeksi asuinpaikaksi valikoitui Tornio. Nyt Satokangas asuu Haaparannalla.
- Outoa miettiä, että en ole yleensä viihtynyt yhdessä paikassa viittä vuotta kauempaa, mutta rajalla olen asunut jo seitsemän vuotta! Kaipaan jollain tavalla kansainvälistä meininkiä ja minusta tämä alue tarjoaa sitä.
Nykyinen työ Haaparannan nuorisovankilassa on Satokankaalle unelmien täyttymys. Utelias mieli kuitenkin pohtii ajoittain mihin kaikkialle elämä olisi voinutkaan viedä, jos hän olisi jo ihan nuorena pystynyt panostamaan täysin taiteeseen.
- Kyllä sitä miettii, että jos olisin saanut lähteä opiskelemaan taidekouluun, niin mitä kaikkea suurta olisin saavuttanut taiteen saralla. Toisaalta koulun käyneet ovat minulle jälkeenpäin sanoneet, että hyvä, etten lähtenyt opiskelemaan, ettei luovuutta tapettu liiallisella opastuksella.
Tuleville ja nykyisille taitelijoille Satokangas antaa yhden neuvon, joka itseasiassa sopii kenelle tahansa.
- Yritä löytää oma tyylisi. Ikinä ei kannata miettiä mitä muut ihmiset ajattelevat. Itseluottamus, hulluus ja tyyneys tulevat siitä, että on rehellinen itselleen.